sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kohta taas mennään...(+ suurperhepohdintoja)

Ja taas on yksi loma lopuillaan, tänään iltapäivällä bussiin istumaan ja illalla perillä. Kivaa. Villasukan silmukat odottavat puikoilla josko jaksaisin niitä sitten ajankuluksi tehdä, vaikka kaikkein kivointa matkustamisessa on maisemien katselu! Joidenkin mielestä maalla ei ole muuta kuin peltoa ja metsää, mutta on siellä ne maatilat ja mummonmökit, navetat ja hevosaitaukset.

Aloittelin jo pakkaamista, täytyy vähän katsoa, että mitä vaatteita oikeasti käytän koulussa, etten turhaan sinne raahaa. Sisustuslehtien läpi käyminen on alkanut myös hyvin. Suurin osa lehdistä on odottamassa roskahuoneeseen menoa ja parhaimmat palat on leikattu ja osa jo liimattu "leikekirjaani". Kuvia laitan kun on valmis, voi kyllä kestää vähän :D Tuntuu oudolta, että olen jostain 13-vuotiaasta alkaen ollut todella kiinnostunut sisustamisesta ja olen lukenut kaiken maailman sisustuslehtiä, ne kun kuitenkin on ehkä ennemmin suunnattu aikuisille? Tällä hetkellä (ja aina ollutkin) on Kotiliesi suosikkini. Siinä on paljon sisustusjuttuja vanhoista taloista ja tavaroista. Toisena tulee Kodin Kuvalehti, hyviä ja puhuttelevia juttuja erilaisista ihmisistä. Sen olen huomannut, että suht usein on ollut eri lehdissä juttua "suur"perheistä, lapsien lukumäärä on liikkunut 5-8 välillä. Kaikki jutut ovat tuntuneet olevan niin kaukana meidän perheen arjesta... Salaa "haaveilen", että meidän perheestäkin tehtäisiin juttu johonkin lehteen. Jossain apteekin lehtisessä vuoooosia sitten olikin, silloin meitä oli seitsemän lasta (olin silloin noin viisi vuotta, muistan vieläkin kun äiti napitti takkiani ja siitä otettiin kuva. Ei se kuitenkaan lehteen päätynyt). Ehkä minä tai äitini(?) teen/tekee vielä elämänkerran :D Itsehän joskus haaveilin kirjailijan urasta... ja ehkä vieläkin vähän. Tosin nyt kirjani olisivat ns. "opetus"kirjoja lapsille, mitä saa/kannattaa ja mitä ei saa/kannata tehdä, myöskin resepti- (vaikka minulla ei varsinaisesti omia reseptejä olekaan) ja sisustuskirjat ovat käyneet mielessä. Ennenhän tahdoin kirjoittaa tyttöromaaneja. Huomasin vain, että niitä on kivempi lukea, kuin kirjoittaa.

Taas meni vähän jaaritteluksi :D En tiedä missä välissä mitäkin kirjoitan niin voi näyttää vähän sekavalta :D
Lomasta vielä täytyy ihan oman muistin piristämiseksi ja tyhjentämiseksi kirjoittaa vähän...
Alkuloma oli aika laiskanpuoleista. En tehnyt mitään mieleenpainuvaa. Tiistaista, keskiviikosta ja torstaista olenkin jo kirjoittanut aikaisemmassa tekstissä. Siskon tyttöä on tullut haettua ja vietyä useampaan kertaan, mikä ei minua yhtään haittaa. Metromatkat ovat rauhallisia ja Melluska on ollut todella nätisti :) Ja minusta on aina kiva katsoa ihmisten ilmeitä, kun tällainen teini työntää vaunuja. Ehhhehhhheh... :D
Eilen vein Tirtetan yökylään Melluskalle. Ensimmäinen kerta neidillä! Oli mennyt ilmeisesti hyvin, koska oli iloisella tuulella kun tuli kotiin, eikä olisi ollenkaan halunnut lähteä isin kanssa kirkkoon.

Ja vielä on ihan pakko laittaa tämä...
Moni kaverini on ihmetellyt ja kysellyt, että eikö meillä ole aina kamala meteli kun meitä on niin monta. Olen aina sanonut, että ei. Nytkin ainoa melun lähde on television hiihtokilpailut jota isi katsoo pikkusiskon ja -veljen kanssa. Äiti juo kahvia ja lukee Kotiliettä, yksi pikkuveljistä leikkii eteisen lattialla autoilla, vanhimmat lapset ovat omissa huoneissaan tekemässä läksyjä/pelaamassa ja katsomassa televisiota. Tirtetta tönöttää keittiössä. Hiihtoa katsonut pikkuveli meni autoilla leikkivän veljen luokse juttelemaan autoista. Rakkaat veljet <3 (ja niin söpöt siilipäineen ja hymykuoppaposkineen). Yksi pikkuveljistäni passaa isoveljiä ja toi astioita keittiöön... Meillä on suurin osa vuorokaudesta rauhallista ja hiljaista. Yleensä se rikkoontuu siihen, että joku kiusaa tai härnää toista.

Nyt menen etsimään sukkia ja pakkaamaan loputkin tavarat... Ensi viikolla sitten lähden Tampereelle pariksi päiväksi tutor-koulutukseen (minusta tulee tukioppilas, jos joku sitä ei vielä tiennyt).

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi pitää tehdä niin suuri perhe, jos ei ole mahdollisuuksia ylläpitää perheen taloutta, mutta joutuu turvautumaan yhteiskunnan apuun, veronmaksajiin?

lumikissa kirjoitti...

Mukavaa paluuta opiskelijan arkeen :)
Nykyään on tainneet suurperheet hieman yleistyä. Jokin aika sitten tais olla niin että kaksi tai kolme lasta, jos lapsia on enemmän sitä ihmeteltiin. Onneksi tosiaan suurperheet on yleisempiä. Itsekin haluaisin vielä lapsia. tuntuu että olisi lapsillekin kivempi kun olisi useampia sisaruksia, varsinkin näin maalla :) mutta aikahan sen näyttää, suodaanko meille enempää kullanmuruja :/

Sirkku kirjoitti...

Mikähän anonyymin kirvoitti kommentoimaan 17-vuotiaan blogiin asiasta, joka ei kosketa kyseistä bloginpitäjää millään tavalla?
Jos anonyymi kommentillaan tarkoittaa bloginpitäjän perhettä, he saavat lasten elättämiseen tasan saman verran yhteiskunnan tukea kuin muutkin lapsiperheet, eli lapsilisää kaikista alle 17- vuotiaista lapsista. Lapsilisien määrä on nähtävillä Kelan sivuilta.
Perheen opiskelevat yli 17- vuotiaat lapset eivät saa valtion opintotukea, koska perheen vuositulot ylittää tulorajat.
Toimeentulotukea perhe ei ole koskaan saanut, eikä onneksi tarvinnut hakea.
Asumistukea Kela myöntää kelle tahansa Suomessa vakituisesti asuvalle tulojen ja asumismenojen perusteella. Suurperhe ei ole siinäkään etuudessa mitenkään etuoikeutettu.
Bloginpitäjän äitinä ja suurperheen äitinä kummeksun anonyymin kommenttia, koska ainakin toistaiseksi Suomessa perhesuunnittelua ei säädellä yhteiskunnan taholta.
Anonyymi on tervetullut kotiimme pullakahveille ja tutustumaan suurperheen elämään käytännön tasolla.Paljoa et löydä elämästämme materian loistoa, mutta rakkautta ja toisista välittämistä sitäkin enemmän. (Lähetä minulle sähköpostia, niin voit tulla halutessasi käymään: sirkku65@hotmail.com)
Terveisin Sirkku, tämän blogin kirjoittajan äiti