perjantai 4. helmikuuta 2011

Kotona sittenkin

Niin, päätin sitten lähteä kotiin. Todella nopsaan vedin matkalaukkua perässäni ja bussikin tuli ajoissa, ennen Forssan linja-autoasemaa sattui kuitenkin pieni onnettomuus, joku ihminen hyppäsi suojatielle ja bussin edessä ollut auto teki äkkipysähdyksen, mutta bussi luisui perään. Eipä siinä kenellekkään sattunut mitään, auto vain hajosi ja varmaan bussiinkin jälkiä tuli. Bussi jäi odottelemaan poliisia ja minä hyppäsin kyydistä pois ja kävelin linja-autoasemalle. Siellä olikin bussini jo odottamassa, vaikka sillä en aikonut mennä, koska minun oli tarkoitus käydä ostamassa matkaevästä (joku sattui unohtamaan sämpylän jääkaappiin...). Ostinpa sitten kuskilta limun.

Kotona olin kahden jälkeen, hurjan aikaisin :) Ja pikkuinen siskontyttö oli ovella vastassa <3 purin äkkiä matkalaukun ja menin tytön kanssa kauppaan. Jäimmekin sen jälkeen pihalle. Näin siellä vanhan mummon, joka kantoi kahta painavaa kassia yhdellä kädellä ja toisessa kädessä oli keppi, joka luisui vähän väliä alta. Sanoin pikkuveljilleni, että jompikumpi menisi kantamaan kasseja, mutta eipä mennyt. Minä sitten kysyin, että voinko auttaa ja kannoin kassit ovelle. Mummo toivotti enkeleitä, missä ikinä kuljenkin.
Vein tytön sisälle ja syötin, jonka jälkeen katsoimme televisiota. Tyttö oli vähän outo :D pyöri ympyrää, juoksi hurjana ja kolauttipa päänsä tahallaan kaapin oveen (eipä sentään alkanut itkemään!). Tirtetta taisi olla mustasukkainen tai jotain, kokoajan pyöri jaloissa ja ärsytti. Monet kerrat sain veivata pois huoneesta.
Sitten tuli siskontytön kotiin lähdön aika :(

Koulussa oli enemmän tai vähemmän parempi päivä. Eilen illalla menimme ennen kahtatoista nukkumaan, mutta silti silmäni eivät meinanneet pysyä auki ensimmäisellä tunnilla, joka oli maatilan työkoneita (teoriaa). Kerrattiin vähän viime kurssista kuivureiden toimintaa, olin jo unohtanut kaiken... Tämä opettaja silti osaa opettaa, selittää asiat hyvin.

Toinen ja viimeinen tunti oli terveystietoa. Menimme atk-luokkaan tekemään parityötä. Pojat alkoivat taas huutelemaan kaverilleni ja silloin minä avasin suuni ja sanoin, ettei tämä ole mitään tehnyt vaan minä. Paha vain, että en kuunnellut mistä he oikein aukoivat päätään... nimittäin siihen asiaan minulla ei ollut osaa! Henkilö, joka oli käräyttänyt eräät nukkumasta samassa sängyssä, oli koulun henkilökuntaa. No, maanantaina tämä voi kertoa pojille, että hän se oli. Olen muuten iloinen valikoivasta kuulostani! Koko terveystiedon tunnin ajan pojat jaksoivat asiaa jauhaa. Nyt vain odotan, että pojat antaisivat olla... Ja toisaalta, poikien ei enää tarvitse pelätä, että minä heistä alkaisin vasikoimaan, kun en enää siellä edellisessä asuntolassa asu. Juokoot ja riehukoot siellä niin paljon kuin jaksavat, joku muu saa sitten valittaa, jos valittaa. Niin ja kameravalvonnasta on ollut puhetta ;)

Ja ai että kun odotan kesälomaa!

Ei kommentteja: