keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kertomisen vaikeus

Aina kehotetaan kertomaan aikuisille, jos esimerkiksi koulussa on jotain ongelmia toisten oppilaiden kanssa. Olen samaa mieltä. Asiat eivät välttämättä muutu, jos niistä ei puhu ja jos "antaa vain olla". Mutta! Olen useammin kuin kerran huomannut sen, että aina kertominen ei välttämättä ole se paras keino.

Seitsemännellä luokalla menin koulukuraattorille kertomaan, että kaveriani kiusataan (ja ei siis mitään "pientä" haukkumista tms. vaan ihan uhkailua yms.), mitäs sitten kävikään? Häntä kiusattiin kahta kovemmin! Lopputuloksena kaverini vaihtoi koulua.

Minä olen pääasiassa ollut täällä se, joka kertoo aikuiselle, jos jokin ei ole kunnossa. Ei kukaan minulle vihoittele, korkeintaan puhuu selän takana, mutta mitäpä minä siitä välitän. Kaikki vihoittelu menee kaverilleni! Olen sanonut ja kaverini on sanonut heille, että se olin MINÄ, joka kerroin, mutta silti edelleen toiset syyttävät kaveriani kaikesta. Kukaan ei voi kuvitella, että minä tekisin sellaista (no okei, voivat ja kuvittelevatkin, koska tietävät). Toiset pitävät minua kilttinä (ja tylsänä) tyttönä, joka ei koskaan tee mitään tuhmaa ja on opettajien lellikki, on aina ajoissa, tekee aina annetut tehtävät, siivoaa huoneensa, tiskaa astiansa, ei kylvä tavaroitaan kaikkialle, ei kiroile, ei juo, ei polta, ei tee sitä eikä tätä. Okei, olen sellainen! Olen näköjään kuin äitini, elän pumpulissa. En voi käsittää, miksi jotkut juovat tai polttavat, miksi on niin vaikea noudattaa asuntolan ja koulun sääntöjä, miksi on niin vaikea kunnioittaa toisia. Minulle kaikki tämä on opetettu kotona. Eikö heille ole vai onko heissä jokin asennevamma tai jotain? Minua on alkanut vähitellen tympimään ja odotan sitä päivää, kun räjähdän (nyt sentään hymyilen, ei tämä NIIN vakavaa tekstiä ole, vaikka ärsyttääkin). Tahtoisin olla esimerkkinä muille ja ehkä olenkin, mutta en voi päättää sitä, että ottavatko he minusta mallia, mutta jos (ja aika varmasti kun) tulen tukioppilaaksi, tahdon olla esimerkki tuleville oppilaille, tahdon kertoa heille, että kaikesta väärästä rankaistaan ja että hyötyy enemmän hyvästä käytöksestä. Sellainen yksinkertainen asia, kuin tunneilla olo, on myös asia jota en tajua. Minä saan ainakin viikon vapaata toukokuussa, kun tunneilta lintsanneet joutuvat korvaamaan poissa olleet tunnit.

Tässä välissä kävin syömässä ja nyt loppui tekstin tulo :D No jaa, voihan sitä huomenna jatkaa, tai sitten kun niitä ajatuksia taas tulee. Väsyttää sopivasti, voisin (MENEN!!) mennä nukkumaan.

1 kommentti:

Sirkku kirjoitti...

Hyvä, et sä oot hengissä. Meilläkin oli keskiviikko ihan kiirepäivä.
Sua haliskelee sun mammutti.