perjantai 11. helmikuuta 2011

"Ihana, ihana aurinko..."

Ti-Ti Nallet soi päässä... Täällä on pakkasta mukavasti ja aurinko paistaa, juuri tällaisia pakkaspäivien kuuluukin olla! Tuuli puhaltaa puista lumet naamalle, kevyttä puuteria. Kävelylenkille tahtoisin kovasti, mutta olen palellut hurjasti ja olokin on vähän kipeä (niin, koska kastelin jalkani viikolla...).

Ajattelin leipoa pullia ja muffinsseja nyt viikonlopun aikana, maito ja munat pitäisi saada käytettyä. Lämpimiä herkkuja kuuman kaakaon kanssa fleecehuopaan kääriytyneenä jotakin elokuvaa katsellen...

Aamulla heräsin vähän ennen puoli kuusi navettaa varten. Hyvin ehdin syödä aamupalan ja vain olla. Navetassa menin lypsylle ja aika kului hurjan nopeasti, vajaa kaksi tuntia siellä olin ja riensin suihkuun ja maatilan työkoneet-teoriatunnille. En onneksi ollut ainoa oppilas navetassa, joten se onnistui.
Höpsö (silloin kyllä todella tyhmä, rasittava ja ärsyttävä) Aino ei aluksi meinannut tulla lypsyasemalle ollenkaan, sai herkkuämpärin kanssa houkutella. Lypsyn jälkeen ei tahtonut lähteä asemalta pois! Lopulta sain sen häädettyä, mutta se jäi seisomaan vähän matkan päähän. Jonkin aikaa siinä töllötteli ja jatkoi matkaa, mutta onnistui kääntämään itsensä ja näin ollen meni täysin väärään suuntaan. Menin sitten lärvin eteen ja aloin peruuttamaan Ainoa pois asemalta. Ei onnistunut, Aino kääntyi taas väärään suuntaan. Luovutin ja jätin lehmän oman onnensa nojaan. Jossain vaiheessa rouva (sopisi ennemminkin teini) lähtikin sitten pois.

Päästin lypsetyn lehmän pois asemalta ja sitten vasta huomasin, että potkurauta oli jäänyt vielä kantturaan :D lähdin hakemaan sitä, mutta lehmä ottikin jalat alleen ja lähti hurjaa pukkilaukkaa pihattoon. Seurasin perässä ja vinkkasin kaverilleni, että ottaisi sen pois. Vielä pihatossakin lehmä pukitteli... no potkurauta saatiin pois, mutta samalla toinen jukuripää, Aino livahti selkäni takaa lypsyasemalle. En enää alkanut tappelemaan sen kanssa. Aino on hurjan sosiaalinen ja rakastaa rapsutuksia, ehkä siksi meni sinne, missä on ihmisiä.
Jatkoin lypsyä. Olin kiinnittämässä lypsintä eräälle lehmälle, kun edessä lypsykarsinassa oleva lehmä alkoi pudottelemaan löysää pommia. Ja se sitten levisi koko lypsyasemalle, minun, lehmien, lypsykoneiden, tavaroiden päälle, pitkin seiniä... Uhh, ennen tätä olin jo kyseiselle lehmälle antanut pari lempinimeä, Pissahousu, koska on aina keltainen pissasta, ja Vellihousu, muuten vain ja kyllä olikin lopulta osuva nimi!

Maatilan työkoneet-tunnilla minua väsytti hurjasti. Välillä torkahtelin, mutta äkkiä kuitenkin taas palasin maan pinnalle. Meillä oli puolen tunnin tauko, joten kipaisin portaat ylös ja menin nukkumaan. Nyt on kiva, kun luokasta on niin lyhyt matka huoneeseeni. Parinkymmenen minuutin unet piristivät ihmeellisesti ja jaksoin viimeiset tunnit olla hereillä. Viimeinen tunti olikin terveystietoa. Aluksi käsittelimme muutamia Suomessa yleisiä sairauksia yms. ja sitten tuli tentin vuoro. Kolme tehtävää ja helppoja, ensimmäinen rasti ruutuun ja kaksi muuta vähän niinkuin essee-kysymyksiä. Läpi päästään, ehdottomasti! Sitten meillä loppuukin terveystieto...

Nyt taidan ottaa pienet päiväunet ;)

1 kommentti:

Maria Veikontytär kirjoitti...

Voi miten tuli ihan ikävä navettatöihin.
Väärään paikkaan paskova Aino sai minut tosi hyvälle tuulelle!
Semmoista se on eläinten kanssa.