torstai 24. helmikuuta 2011

Atomeja, ruokaa ja sulkapalloa

Tänään koulu alkoi vasta 9.50, mutta sain ikävän herätyksen: kramppi vasempaan jalkaan :D Tuntui ilkeältä ja piti hetken kärvistellä. Olin nukkunut koko yön paikallani, peitto ja fleecehuopa oli juuri niin, kuin olin ne laittanut (ettei tule kylmä). Niska ei yllätyksekseni ollut jumissa, mutta se kramppi.....!!!

Oli ihanaa nauttia pitkä ja rauhallinen aamupala, kun heräsin tarpeeksi aikaisin. Mummon ihanaa leipää, teetä ja Daim-kakkua, äkkiä se tuli syötyä, mutta oli ihan pakko jakaa kämppiksille jämät. Tietokoneella lueskelin blogeja hetken... Sitten kiiruhdin kemian tunnille, opettaja on ankarampaa sorttia kuin nämä muut (hyvä vaan!). Erilaisista atomeista puhuttiin ja tehtiin monisteita. Aika simppeliä itseasiassa... Tuli ahaa-elämys, "ei se niin vaikeaa olekaan!".

Kemian tunnin jälkeen menimme syömään, hernekeittoa ja pannukakkua<3. Syömään kylläkin pääsimme aika myöhään, joten seuraava tunti alkoi äkkiä. Rehukasvituotanto oli vuorossa. Kukan eri osista ja kasvisoluista yms. puhuttiin, näköjään joka vuosi koulusta riippumatta (ja etenkin maatalouskoulussa) tulee tämä aihe... -_-'

Tunti loppui yllättävän nopeasti ja sitten olikin tunti odottelua syömään pääsyyn. Pian senkin aika koitti, söin jotakin lämminsavulohipiirakkaa, oli hyvää, ei liian mausteista, eikä liian mautonta, en edes maistanut mitään juustoa siinä, liekö sitten ollut edes.

Kuuden maissa läksimme nuorisotalolle sulkapalloa pelaamaan. Poikkesimme kaupassa ja ostimme sacherkakkua, laskiaispullia ja limua. Meitä oli kolme tyttöä ja kolme koulun henkilökuntaan kuuluvaa aikuista. Peli meni minun osaltani aika huonosti, silmät haritti eri suuntiin ja sulkapallo lensi mailan ohi, tai toisin sanoen, löin ohi :D Kahdeksan jälkeen sitten palailimme tänne ja nyt täytyisi pakata, jotta huomenna voisin heti tunnin loputtua läkseä bussipysäkille päin. Forssassa saan sitten odottaa tovin, mutta hei, kotona olen jo yhden jälkeen, jos menisin myöhemmällä, olisin kotona vasta neljän jälkeen :) Sukankutimet ja kirja on mukana ja tietysti tämä rakas läppärini.

Pieniä navettakuulumisiakin tähän loppuun, vaikka itse siellä en ole ollut viikkoon.
Viikonloppuna kai oli joku poikinut umpilaan, laskettuaika olisi ollut parin viikon päästä. Vasikka oli ihan lannassa, koska syntyi lantakäytävälle. Karu tulo maailmaan...
Yvonne taasen lähetetään pois heti kun maidontuotanto ehtyy, jaloissa sen verran vikaa, ettei hoito auta :(
Voi poloista... utareissakin oli turvotusta, kovat kuin mitkäkin! Linimenttiä niihin aina lypsyllä hieroin, muistelen sitten sitä, kuten myös umpila-aikoja, kun Yvonne tuli aina portille rapsutuksia kerjäämään ja haleja antamaan. Se ei koskaan yrittänyt nuolla (yök), vaan antoi haleja <3 Onneksi ehdin vielä seuraavilla ja viimeisillä navettavuoroillani huhtikuussa hyvästellä lehmäsen.
Ainolla kuulema jotkut käyttävät potkurautaa ja neiti (rouvahan se, mutta niin neitimäinen) ei enää kuulema niin kovasti yritä takaisin lypsyasemalle.
Uusia vasikoita on syntynyt tasaiseen tahtiin :)
Eräs lehmä, Enne nimeltänsä, istuu makuuparressaan aina kuin koira :D Yritän saada kuvan kaveriltani tänne blogiin joskus.

Siinä oli minun ja lehmylöitten kuulumiset, pistän jotakin nyt poskeeni ja alan pakkaamaan, vaikka paljoa minulla ei ole, pyykkiäkään :O "Päiväpeiton" jätän ehkä sittenkin koululle, tuskin kuitenkaan sitä kotona teen... Nukun ja syön vaan :D

Ja hei! Uusia lukijoita on ilmaantunut ja 7000 kävijääkin tuli tässä pari päivää sitten täyteen :)

1 kommentti:

Karjakko kirjoitti...

Kramppi on kyllä yhtäkään herätyskelloa tehokkaampi herättäjä :0/ Yhdellä lomalla heräsin melkein joka aamu kramppiin ja tietysti ennen kukonlaulua. Magnesium-tabletit on auttanu tehokkaasti tuohon vaivaan.