torstai 20. tammikuuta 2011

Viimeinen sikala-päivä ohi

Tulimme äsken sikalasta ja odottelemme ruokailun alkamista. Sitten pääsemme suihkuun ja takaisin Mustialaan :) toisaalta tämän patjan voisin viedä mukanani... ei ole ollut lihakset jumissa näinä päivinä.

Tänään jälleen ruokittiin possukat. Itse olin tänään pahnueiden puolella, joten ei ollut niin paljoa meteliä, kuin siemennettävien puolella... ne on ihan hulluja, kun näkee ihmisen, "RUOKAA!! RUOKAA!!".
Yksi mamma-possu ei ollut syönyt. Toinen takajalka ei oikein kanna, mutta saimme sen ylös ja kyllä se teki pienen kävelylenkin avustettaessa ja sitten jäi seisaalleen ja sai ruokaa.

Yksi possu pihaton puolella oli vähän seleenin tarpeessa, oli perä puutunut. Siirrettiin karsinaan ja annettiin seleeniä. Eiköhän se siitä.

Uusia possukoita ei ole syntynyt sitten sen jälkeen kun tulimme. Muutaman päivän ikäiset possut saivat rautaa piikillä ja tatuoinnin korvaan. Ei kiljuneet niin kovaa, kuin mitä odotin! Harva edes huomasi piikkiä. Ja tatuointihan on kerralla "naps", joten ei ne possut kauaa kärsineet.

Siemennettiin yksi ensikko, ei meinannut pysyä paikoillaan, kun sai karsinassa olla.

Katseltiin vähän sikalassa käytettäviä välineitä, mutta nyt kun yritän esimerkkiä keksiä, ei tule mitään mieleen. No kuohimisveitsi ja "sakset"... aika karua, onneksi ei tarvinnut sellaista katsoa (viime viikolla olijat olivat, mutta eipä niille mitään traumoja näyttänyt olevan).

Siirreltiin possuja vähän paikasta A paikkaan B. Siliteltiin ihan pieniä possuja (ne eivät vielä ole niin karheita, isompia kannattaa vain taputtaa).

Siivottiin lihasikojen karsinat. Ai että niillä on terävät hampaat. Kävi lihaan ja kolaan kiinni heti kun karsinaan astui. Ja ei niitä saanut ahdisteltua minnekään nurkkaan, heti tuli takaisin. Saattaapi pari mu(i)stelmaa löytyä.

Enempiä kummempia en nyt muista, menen nyt syömään :)

1 kommentti:

kanaemo kirjoitti...

Hei, vastavierailulla. :) Kiva blogi sinulla! Olisin joskus itse halunnut maatalouskouluun, mutta elämä kuljetteli sinne tänne ja kaikki on opittu kantapään kautta. Paitsi heppatouhut, kävin aktiivisesti ratsastuskoulun tunneilla ja leireillä parikymmentä vuotta, eli siellä sitä oppia sai kopukoista. :)