tiistai 21. joulukuuta 2010

Leikitäänkö kotista?

Tänään on tullut katsottua televisiota niin paljon (mitä muutakaan sitä tekisi...), että Tonttutoljanterit ja Pikkukakkoset pursuaa korvista. Tai koko televisio... ja nyt noiden väsyneiden apinoiden, anteeksi, ipanoiden, huudot... Pienin haluaa magneetin, pikkuveli ei anna, pikkusisko kiusaa toista pikkuveljeä, pikkuveli huutaa, kaikki huutaa... Pienin huutaa taas. Pikkuveli uikuttaa... No nyt on jo hiljaista. Noin minuutin (?) kesti tuo huuto. Ja nyt taas pienin itkee... Minun neuvo: "älkää puhuko, koskeko tai katsoko".  Ja nyt on taas rauha maassa.

Tänään on tullut vähän vahdittua pieniä, vaikka itse osaavat jo löytää syömisensä (muutamaa avutonta linnunpoikasta lukuunottamatta), osaavat pukea ulkovaatteet ja mennä peuhaamaan ulos. Eli ei mikään iso homma.

 Varmaan viidenneltä luokalta lähtien olen ollut äidin poissa ollessa ensisijainen lastenhoitaja. Minua ei ole tuskin koskaan haitannut se, että olen ollut satunnaisesti pois koulusta muutaman tunnin tai päivän, koulun kanssa ei ole ollut ongelmia. Parhaiten muistan sen kerran, kun äiti meni eräänä sunnuntaina synnyttämään. Opettajani kanssa oltiin jo sovittu, että jos h-hetki tulee, niin saan olla koulusta pois. Maanantain sain siis olla kotona ja kertoa unisille sisaruksille missä äiti on :) Sain leikkiä "äitiä". On tässä ehtinyt hieman ylpistyäkin ja tulla huolehtivaksi. Tänään pikkusisko kävi ostamassa vessapaperia. Sanoi, että toi sitä yhtä, vaikka olisi ollut halvempikin paketti, jossa olisi ollut kuitenkin vähemmän rullia ja näin ollen ei olisikaan ollut se halvin vaihtoehto. Huokaisin, onneksi on älliä :D Kärsivällisyyskin on osittain kasvanut ja osittain hävinnyt... jos joku tekee jotain ja voisin itse tehdä sen nopeammin, saatan hoputtaa tai loppuen lopuksi tehdä homman itse. Ärsyynnyn myös joskus, jos joku ei hoksaa jotain asiaa yhtä nopeasti kuin minä. Neuvon (jos kärsivällisyyttä riittää) myös mielelläni.

Nyt täytyy ajaa muksut pehkuihin! Jos olisin koira, olisin varmaan paimensukuinen...

Ps. voitin yhdestä nettipaneelista Mini Ässä-arvan ja siitä neljä euroa, wuhuu!

2 kommenttia:

Maria Veikontytär kirjoitti...

...lapinkoira, arvasin! Kieltämättä jotain samankaltaisuutta on havaittavissa.

Sitkeyttä, valikoiva kuulo,iloitsee ja murehtii
lähellä olijan tarpeen mukaan. Vaatimaton ja itsevarma. Sinäkin olet varmaan ikiaikaista
tämän maailman kolkan asujaimistoa.:)

Anne-Mari kirjoitti...

Lapinkoiraa toivonkin ensimmäiseksi koirakseni :) vaan se toteutuu vasta (tai JO) 2,5 vuoden kuluttua aikaisintaan. Sanotaan, että koiran hankintaa tulisi miettiä vuoden. Minä olen miettinyt (tai oikeastaan haaveillut) VUOSIA ja kokemusta olen hankkinut kirjoista, lehdistä ja ohjelmista. Hoitokoiriakin on ollut rotweileristä chihuahuaan :)