perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden viimehinen päivä ja mitä tänä vuonna tapahtui

Näin taas yksi vuosi on mennyt. Paljon on tapahtunut, iloista ja surullista, hyvää ja huonoa, mutta enimmäkseen hyvää. En kaikkea muista, mutta listaankin tähän niitä mieleenpainuneita asioita/tapahtumia.

Helmikuu oli surullinen, maaliskuu iloisempi ja silloin täytin kuusitoista ja pidin juhlat, joihin kutsuin entisiä luokkalaisia, joitakin olin nähnyt viimeksi monta vuotta sitten, tunnelma oli vähän kankeaa :D neljävuotias pikkusisko jaksaa vielä muistella juhliani. Tänään näki Twister-pelin ja sanoi "tollanen oli sun juhlissa".
Toukokuussa muistaakseni minulla oli TET ja viikon hommissa olin ja viihdyin hyvin ja sain paljon kokemusta kahvila-alalta (sekä tietysti paljon kaikkia herkkuleivoksia puoleen hintaan, nami). Toukokuussa (vai oliko kesäkuun alussa?) oli kevätjuhla. Meni ihan hyvin, ei esiinnytty, mutta kun tuli kukituksen ja todistusten jaon aika ja ala-astelaiset lauloivat Jäähyväiset-laulun, repesin nauramaan, enkä pystynyt lopettamaan. Täytyi piiloutua kaverin selän taakse, hävetti kamalasti ja jatkoin vain nauramista (onneksi äänettömästi) ja varmaan jotkut vanhemmista luuli minun itkevän... Sain myös mukavat hankaumat jalkoihin kengistä.

Kesäloman alku oli vähän hidasta. Vielä ei sisäistänyt sitä, että nyt on loma. Mainoksia aloin jakaa jo viime vuoden lopussa ja niitä sainkin sitten kesäloman loppuun asti jaella. Kaksi kertaa viikossa, noin kahdeksan tuntia per kerta. Parhaimmillaan oli kerralla 4-5 piiriä jaettavana. Kovaa hommaa oli, särkylääkettä kului, mutta pidin hommasta. Painajaisia aloin nähdä vasta lopetettuani työn. Vielä välillä haikailen sitä portaissa juoksemista, mutta en kuitenkaan aio aloittaa uudestaan :D

Kesäkuussa sain myös tietää pääseväni Mustialaan maatalouskouluun. Siitä alkoi sitten vaatteiden ynnä muiden tarvittavien kamppeiden hankinta. Ei kauheasti metsään menisi, jos sanoisin hankkineeni kaikkea melkein tuhannella eurolla. En onneksi kaikkea kerralla. Kesällä kävin myös kahdesti allergiatesteissä, olen allerginen ainakin neljälletoista asialle, sain kaksi erilaista astma-lääkettä...

Aloitin elinikäisen karkkilakon kesäkuun 29. päivä ja olen myös pysynyt :)

Oman tietokoneen sain ennen koulun alkua ja täytyy sanoa, että eno osaa valita aika hyvin! Ei ole valittamista periaatteessa tullut, hyvin toimii ;) ja tietokonelaukku (Golla) on mieluinen. Koululla olisi toki ollut tietokoneluokkia parikin, mutta enpä saisi blogiin kuvia ja en pääsisi aina tarvittaessa katsomaan esim. bussin aikatauluja. Olen hieman riippuvainen tietokoneesta...

Koulu alkoi hyvin. Tutustuin kaikkiin luokkalaisiin, nimetkin jo muistan :D Tunneilla on kivaa ja mielenkiintoista ja kaikki on vähän uutta. En jännittänyt kouluun menoa... 

Sain koulun panimosta hommia, oluttynnyreiden pesua ja desinfiointia, ei ole nyt tullut siellä käytyä, ei joko ehdi tai jaksa tai sitten vain ei saa aikaiseksi mennä.

Pääsin ilmaiseksi ratsastamaan, toiveeni toteutui :) Opin todella paljon, en tippunut kertaakaan ja nyt tahtoisin takaisin satulaan :/

Ajoin ensimmäistä kertaa tänä syksynä yksin traktoria, sain traktoriajokortin, jota en tosin vielä ole poliisiasemalta hakenut (pakko muistaa ennen kouluun paluuta!), pääsin tekemään kaikkea sellaista, mitä en koskaan ole edes kuvitellut tekeväni (ajoin esim. jättimäistä puimuria).

Tein ensimmäisen täytekakun, nami! Nyt tekee mieli taas :(

Ostin oman paistinpannun :D Sille on tullut käyttöä, kun asuntolan yhteinen on aina likaisena.

Näin vasikan syntymän livenä. Ja ylipäänsä pääsin navettaan :) Lemppari-lehmiä on jo muutama <3 kytee pieni lehmäkuume :O

Jaa mitäs muuta... enpä nyt keksi, joten Hyvää Uutta Vuotta!!

Ps. tarkoituksena on vielä klo 0:00 päivittää tähän mennessä tulleet tilastot ;)

maanantai 27. joulukuuta 2010

Haaveita, toiveita ja unelmia

Joskus julkaistiin artikkeli siitä, että päivällä haaveilevat ovat masentuneita usein,  (tai jotain sinne päin) mutta täytyy sanoa, että jos haaveet ovat realistisia, niin en minä ainakaan silloin masennu. Nimittäin olen jo toteuttamassa yhtä, suurinta, haavettani taikka unelmaani. Opiskelen maatalouskoulussa ja olen aina vain lähempänä unelmaani.

 Yhtenä päivänä mietin, että pakkoko sitä on maatalouskoulua käydä siksi, että haluan maalle (mistä noita ajatuksia oikein tulee?) .  Sitten tajusin, (no tajusin ja tajusin) että kuinka sitä sitten osaisin lehmiä, kanoja ja muita eläimiä hoitaa, kuinka tietäisin mitään tilan pidosta, raha-asioista ynnä muusta. Aina lukiessani opetussuunnitelmaa, löydän aina vain lisää kaikkia minua kiinnostavia aiheita. En ennen edes kuvitellut, mitä kaikkea oman tilan pyörittämiseen kuuluu. Ja nyt, kolmessa vuodessa opin suurin piirtein kaiken tarvitsemani! En keksi mitään, mitä jäisin vielä kaipaamaan. Oma maatila on minulla haave numero yksi. Toki tämä kattaa kaikki eläimetkin ;) Vaikka koiran voisi listata haaveeksi numero yksi plus... Jos en maatilaa saisi, tyytyisin koiraan. Mutta nyt, kun minulla on mahdollisuus, en tyydy niin "vähään".

Muita haaveitani on ollut jo jonkin aikaa matka Afrikkaan. Ja ei missään loma-mielessä vaan ihan hyväntekeväisyyden nimissä. Tahtoisin päästä kuvaamaan afrikkalaista elämää, eläimiä ja varsinkin ihmisiä ja auttamaan. Afrikka on minusta kiehtovin paikka maapallolla. Se on niin erilainen. Kulttuuri, ihmiset, luonto, kaikki! Mutta tällä hetkellä en pidä kovinkaan todennäköisenä sitä, että pääsisin sinne... Tietenkään en vielä tässä iässä ja tulevaisuudessa pitäisi olla rahaa, porukka ja kaikki. Mutta ehkä joskus... kuka tietää ;)

Olen myös haaveillut usein ja vielä välillä haaveilenkin, oman pikku putiikin pitämisestä. Mitäkö myisin? Sillä ei ole niin väliä. Sisustustavaraa, antiikkia, itse tekemiäni ruokia tai tavaroita...

Tahtoisin myös perustaa lehden (voi juku näitä haaveita!). Lehden, jonka kaikilla olisi varaa ostaa, joka antaisi arjen vinkkejä, kertoisi tavallisista ihmisistä, koskettaisi, auttaisi...

Kirjojakin haluaisin kirjoittaa. Minulla vain tuppaa jäämään kaikki tarinat kesken. Koulussa taas en pystynyt lopettamaan. Pisin kouluaineeni oli yli kolmekymmentä sivua. Ja silti opettaja luki sen luokalle. Pidän kirjoittamisesta todella paljon, mutta toisaalta lukisin mieluummin toisten kirjoja... laiskuutta? Tahtoisin vain, että tyttökirjoja olisi enemmän. Suomalaisista kirjoista en juurikaan pidä, Selja poikkeuksena. Anna-, Runotyttö- ja muut kirjat olen lukenut ja nyt on enää vaikea löytää luettavaa. Toki esim. L.M. Montgomeryn kirjoja julkaistaan vielä, Sara-tarinatyttö on kait uusimpia.

Tahtoisin oman kylän, jossa olisi vanhanaikaisia, yksinkertaisia taloja, joita myisin ja vuokraisin samanhenkisille ihmisille. Kylässä ei olisi autoja (ei tarvitsisi, kun se olisi niin pieni paikka) eikä tehtaita, elektroniikkaliikkeitä, ei isoja ostoskeskuksia, vain muutama pieni putiikki, metsää, luontoa, eläimiä... Kaikki olisivat hyvinkäyttäytyviä, iloisia. Ei kiroilua, ei rumaa käytöstä... Onkohan sellaisia paikkoja edes? (Jos on, niin kertokaa minulle, minä muutan sinne!)

 Tahtoisin olla rikas, jotta voisin lahjoittaa kaikki rahat niitä tarvitseville. Jos voittaisin lotossa, hankkisin maatilani ja lahjoittaisin loput pois. Tuskin osaisin säästääkkään!

Tahtoisin adoptoida kaikki nälkää näkevät lapset, joita näkee World Wisionin, Mission Possiblen ynnä muiden järjestöjen lehdissä ja mainoksissa. Miten kukaan voisi olla auttamatta sellaisia Afrikan suklaasilmiä tai laihaposkisia Venäjän ja Romanian katulapsia?! (omat pikkuveljet näyttävät etenkin kesällä katulapsilta, kun hiukset on leikattu lyhyeksi ja he huitelevat ulkona shortseissa ja t-paidassa naamat ja kädet likaisena, lutusia!) Meiltä kotoa ei ruoka lopu, nälkää ei meillä tarvitse nähdä (ja jos näkee, niin se on laiskuutta, kun ei jaksa itse ruokaa ottaa... hehhheh) ja minusta ei kenenkään pitäisi nähdä. Itsekin valitan, jos joku ruoka ei mielestäni ole hyvää. Sitä ei aina tule miettineeksi, että jotkut antaisivat mitä vain saadaksensa edes jotain syötävää!

Minusta haaveiden toteutumisen eteen täytyy tehdä jotain, ehkä pienet asiat, kuten villakangastakki, ilmaiset ratsastustunnit yms. voivat toteutua ilman suurempaa rehkimistä, mutta enpä ihan odota, että maatila vain putoaisi eteeni eläimineen kaikkineen. Olen valmis tekemään töitä saadakseni sen, mitä haluan. Suurimman haaveeni toteutan, mutta nuo pienet, joita aiemmin luettelin, jätän vain pilvilinnoiksi. Tosin oman putiikin pitäminen on ollut myös ihan suunnitelmissa äitin kanssa. Suunnittelusta se lähtee!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Millainen paikka on maatalouskoulu?

Huom! Kaikki tässä kirjoituksessa oleva on vain ja ainoastaan minun mielipiteitäni ja kokemuksiani.

Ensimmäinen päivä ei kertonut paljoakaan oppilaista eikä opettajista. Oppilaat vaikuttivat hiljaisilta (ujoja?) ja täytyy sanoa, että ensivaikutelma oli ihan päinvastainen, kuin mitä he oikeasti ovat, hyvässä ja pahassa ;) Opettajat ovat edelleen ystävällisiä ja iloisia, enemmän tai vähemmän ammattitaitoisia. Useimmiten enemmän.

Koulupäivät alkavat useimmiten kahdeksalta ja välissä on opettajasta riippuen 10-20 minuutin pituinen kahvitauko ennen ruokailua, jonne pääsemme yleensä yhdentoista ja puolikahdentoista välillä, sekin usein opettajasta riippuen. Iltapäivän tunnit alkavat puoli yksi ja niitä on yleensä kaksi puolitoistatuntista. Toivottavasti olet syönyt hyvin lounaalla, tunneilla keskittyminen kärsii nälkäisenä (kokemusta löytyy...) ja toivottavasti olet nukkunut yösi hyvin, muuten saatat nukkua tunnilla! Luokkalaisteni tuntiaktiivisuus vaihtelee aiheesta ja kellonajasta riippuen, useimmin oppilaat pelailevat tietokoneillaan tai puuhailevat muuta. Yhdellekin tunnille pääsi sänky mukaan, vaan ei ollut entisensä tunnin jälkeen... Ja täytyy sanoa, että eivät nuo toisen asteen opiskelijat ole yhtään sen järkevämpiä kuin peruskoulussakaan :D Tunneille tullaan, tunneilta mennään ja tunneilla ollaan milloin huvittaa, aina ei opettajat pysy menossa mukana.

Käytännön tunneilla, esimerkiksi kasvituotannon töissä, pääsemme tekemään maatilan töitä, hakemaan paaleja pelloilta navettaan, raivaamaan metsää ja pellon reunoja, hakemaan purua navettaan, huoltamaan traktoreita... Vielä ei ole varsinaisesti ikävää työtä tullut vastaan. Elo-syyskuussa oli sulanmaanmoduuli, jolloin joka päivä oli erilaisia käytännön töitä, esimerkiksi metsässä puiden kaatoa, navettahommia, kyntämistä, puimista... Enpä osaa nimetä huonointa/tylsintä hommaa. Kaikki oli minulle uutta ja mielenkiintoista.

Ruoka on useimmiten hyvää, itseasiassa viimeaikoina ei ole (no ei koskaan) tullut vastaan syöntikelvotonta ruokaa. Ilmaistakin vielä! Lounaalla syö myös ammattikorkeakoululaiset, päivällisellä taas useimmin pelkästään me perustutkintolaiset. Päivällisellä on myös usein munkkia ja täytettyjä sämpylöitä/patonkeja.
Ruoka-ajat on minusta hieman huonot, päivällinen on sen verran aikaisin, että tulee sitten naposteltua pitkin iltaa, mutta toisaalta iltapäivän tuntien jälkeen on hirveä nälkä. Aamupalan saamme ilmaisiksi, mutta iltapala meidän täytyy itse kehitellä. Minä syön usein äitin tekemää leipää juuston ja lauantaimakkaran kanssa, kämppikseni useimmiten nuudelia.

Asuntola on minusta juuri sopiva. Meidän tyttöjen asuntolassa on neljä makuuhuonetta, olohuone/ruokailutila, pieni (ahdas) keittiö, kaksi vessaa ja pesuhuone. Vaatekaappitilaa on juuri sopivasti ja vähän enemmänkin. Ja siitä puheen ollen, minä otin kaikki vaatteeni mukaan, koska en tiennyt, mitä siellä tarvitsen. Täytyy sanoa, että siellä ei tarvitsisi kuin kuin 2x housut ja paidat ja jotain "hienoa" iltamiin. Itse siis saan raahata vaatteita kotiin säilöön.

Vapaa-ajalla me menemme keilaamaan, Forssaan ja esimerkiksi Ideaparkiin ostoksille, nuorisotalolle ja sinne minne me toivomme pääsevämme. Oppilaat maksavat esim. keilauksen, matkat maksaa koulu. Joskus menemme myös esimerkiksi Lepaalle iltamiin, nyt olisi pitänyt mennä Sairioonkin, mutta oli huono keli lähteä autolla minnekään.

Ilta-/yöpuuhat eivät ole mikään salaisuus. Entinen äidinkielen opettajanikin kertoi, että hänenkin aikanaan asuntoloissa meno oli välillä aika rajua. Itse nukun (onneksi) niin sikeästi, että vasta aamulla kuulen toisilta yön tapahtumista (ellei jotkut ala metelöimään huoneeni seinän/oven takana). Luulenpa, että Suomesta ei löydy ammattikoulua, jossa oppilaat eivät joisi. Joidenkin koulujen asuntoloissa käy öisin vartijat (No siellä ei taideta juoda...)!

Näin neljä kuukautta maatalouskoulussa käyneenä voin sanoa, että jos on oikeasti alasta kiinnostunut, niin kannattaa ehdottomasti mennä, mutta jos aikeesi ovat toiset, saattaa koulunkäyntisi muuttua lintsaamiseksi...
Mielestäni sieltä kannattaa ottaa kaiken hyödyn irti, ei ilon.

torstai 23. joulukuuta 2010

Jospa oman koiran saisin....

Ei vielä ainakaan kahteen ja puoleen vuoteen (ellei kävisi ihme, että pääsisin etuajassa maalle asumaan pysyvästi tai asuntolaan saisi tuoda koiran ja ellen saisi jotain, jolla voisin sen karvapallon ostaa). Monia asioita olen oman aikansa odottanut ja aina saanut, joten nytkin jaksan odottaa. Aika menee hurjan nopeasti, etenkin, jos jätän haaveilut illemmalle (silloin voi jo huokaista, taas yhden päivän lähempänä...).

Tämä lopputeksti on ehkä tarkoitettu enemmänkin minulle itselleni, kertaukseksi, muistin piristykseksi ja pääkopan ajatusten purkamiseksi, mutta ehdottomasti saatte lukea (muutenhan tätä en tänne julkaisisi) ja antaa mielipiteenne ja kertoa omat kokemuksenne.

Lista roduista, joita voisin harkita:
labradorinnoutaja, kultainennoutaja, kavalier, saksanpaimenkoira, suomenpystykorva, jackrusseli, keskikokoinen villakoira, italiantryffelikoira, berninpaimenkoira, bordercollie ja pitkäkarvainen collie

Kuitenkin haluan koirastani enemmän kuin pelkän seurakoiran. Listasta puuttuu paimensukuinen lapinkoira ja kaukasianpaimenkoira. Lapinkoira on elementissään maalla, saadessaan paimentaa lampaita ja ajaa lehmiä laitumille. Kaukkari taas jalostettiin vahtijaksi (ja esim. Berliinissä rotua käytettiin myös estämään ihmisten pakenemisyritykset muurin toiselle puolelle). Jo pelkkä kaukkarin ulkonäkö voi saada ihmisen kääntymään tiellä. Minulla on kokemusta vain yhdestä kaukkarista, tämä oli todella rauhallinen, mutta puolusti pihaansa rettelöitsijöiltä. Ei haukkunut ohikulkijoille, vain niille, jotka (kenties tunsivat rodun entisen käyttötarkoituksen?) kolistelivat porttia ja metelöivät (juu, sellaisiakin idiootteja on, olin paikalla).
Kaukasianpaimenkoira on minulle sopivan kokoinen, käsittelisin sitä koirana, esim. chihuahua voisi tulla helposti minun käsittelyssäni lihavaksi ja hemmotelluksi... Lapinkoirakaan ei olisi liian pieni.
Minulla on jo melko tarkka kuva siitä, kuinka koiran kouluttaisin ja mitä siltä vaatisin ja sallisin.
Koiralle opettaisin peruskäskyt, istu, maahan, paikka, mutta myös esimerkiksi tavaroiden noutoa ja kuljettamista niitä vahingoittamatta, palohälyttimen ja kännykän soiton ilmaisemisen esimerkiksi kosketuksella, vieraista saa ilmoittaa enintään parilla haukulla, koirien tulisi pysyä pihalla (maalla onneksi) irrallaan tarpeen tullen, koirien alueeseen kotona EI kuulu keittiö ja makuuhuoneet, sohville ei mennä jne. Vielä kun koira löntystäisi hevosen edellä maastoillessa, niin olisin jo aika tyytyväinen. Kaukkarille en välttämättä kuitenkaan suojelua treenaisi, koira kyllä tunnistaa porukkansa, mutta entä jos kävisi vahinko? Kävisi jonkun lapsen kimppuun? En tahdo koirastani ylisuojelevaa ja liian herkkää. Enkä myöskään halua mustamaalata rotua. Omistaja on se, joka tekee virheet. Virheiden seurauksena koira käyttäytyy, miten käyttäytyy.


Noniin, odotetaan :)

tiistai 21. joulukuuta 2010

Leikitäänkö kotista?

Tänään on tullut katsottua televisiota niin paljon (mitä muutakaan sitä tekisi...), että Tonttutoljanterit ja Pikkukakkoset pursuaa korvista. Tai koko televisio... ja nyt noiden väsyneiden apinoiden, anteeksi, ipanoiden, huudot... Pienin haluaa magneetin, pikkuveli ei anna, pikkusisko kiusaa toista pikkuveljeä, pikkuveli huutaa, kaikki huutaa... Pienin huutaa taas. Pikkuveli uikuttaa... No nyt on jo hiljaista. Noin minuutin (?) kesti tuo huuto. Ja nyt taas pienin itkee... Minun neuvo: "älkää puhuko, koskeko tai katsoko".  Ja nyt on taas rauha maassa.

Tänään on tullut vähän vahdittua pieniä, vaikka itse osaavat jo löytää syömisensä (muutamaa avutonta linnunpoikasta lukuunottamatta), osaavat pukea ulkovaatteet ja mennä peuhaamaan ulos. Eli ei mikään iso homma.

 Varmaan viidenneltä luokalta lähtien olen ollut äidin poissa ollessa ensisijainen lastenhoitaja. Minua ei ole tuskin koskaan haitannut se, että olen ollut satunnaisesti pois koulusta muutaman tunnin tai päivän, koulun kanssa ei ole ollut ongelmia. Parhaiten muistan sen kerran, kun äiti meni eräänä sunnuntaina synnyttämään. Opettajani kanssa oltiin jo sovittu, että jos h-hetki tulee, niin saan olla koulusta pois. Maanantain sain siis olla kotona ja kertoa unisille sisaruksille missä äiti on :) Sain leikkiä "äitiä". On tässä ehtinyt hieman ylpistyäkin ja tulla huolehtivaksi. Tänään pikkusisko kävi ostamassa vessapaperia. Sanoi, että toi sitä yhtä, vaikka olisi ollut halvempikin paketti, jossa olisi ollut kuitenkin vähemmän rullia ja näin ollen ei olisikaan ollut se halvin vaihtoehto. Huokaisin, onneksi on älliä :D Kärsivällisyyskin on osittain kasvanut ja osittain hävinnyt... jos joku tekee jotain ja voisin itse tehdä sen nopeammin, saatan hoputtaa tai loppuen lopuksi tehdä homman itse. Ärsyynnyn myös joskus, jos joku ei hoksaa jotain asiaa yhtä nopeasti kuin minä. Neuvon (jos kärsivällisyyttä riittää) myös mielelläni.

Nyt täytyy ajaa muksut pehkuihin! Jos olisin koira, olisin varmaan paimensukuinen...

Ps. voitin yhdestä nettipaneelista Mini Ässä-arvan ja siitä neljä euroa, wuhuu!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Mitä ihminen OIKEASTI tarvitsee?

Eilen en oikein jaksanut kirjoitella, johtuiko lyhyeksi jääneistä yöunista vaiko piilevästä flunssasta?

Eilen aamulla meillä oli maatilan rakennustöitä ja sikalaahan me kunnostimme. Minä tuhosin seinää (tuhoaminen on hauskaa) ja imuroin lattioita. Kauan imuroin, kunnes alkoi teho kadota, pienetkin kivet putosivat takaisin lattialle hetken imurin uumenissa käytyään. Pölypussissa olisi ollut tilaa vielä... ja pölyäkin riitti ihan järkyttävän paljon. Lakaisu ei tullut kyseeseenkään kun tekijöistä kolmella, minut mukaan lukien, on astma. Ennen imurointia kuvittelin lattian olevan muutenkin harmaa (betonia), mutta se olikin aika ruskeaa o_Ô Stroganoffit jäivät syömättä, sillä minulla oli kiire kotiin. Kaiken olin jo edellisenä päivänä pakannut, joten ei tullut niin kiire. Bussimatka meni hyvin jälleen nukkuen. Kotona olin puoli kolmen maissa ja loppu päivä meni laiskotellessa. Eilen olisi ollut edellisen kouluni joulujuhlat, jonne olisin halunnut mennä.
Nukkumaan menin tämän päivän puolella...

Heräsin puolenpäivän jälkeen nälkäisenä ja väsyneenä. Kurkku kipeänä ja hieman äkäisenä. Aamupalaksi pistelin mummon leivinuunissa tekemää leipää. Itsetehty leipä voittaa kaupan leivät! Isosisko kävi ostamassa Toy Story 3:n ja katsoin sitä sohvalla neljävuotias pikkusisko kainalaossa ja välillä sylissä (on se niin lutunen, vaikka usein ärsyttäväkin...) löhöillen. En oikein muuta ole tänään jaksanut tehdä, kuin löhöillä, lukea lehtiä, syödä ja vain olla. Nytkin avasin ensimmäisen kerran tämän päivän aikana oman tietokoneeni (netti on katkeillut liian usein viime aikoina, ei ole innostanut sen kanssa tappelu).

 Se on jännä, että kaupungissa tällaisessa kunnossa vain olen enkä tee mitään (vaikka ei ole edes kuumetta), mutta jos olisin maalla, menisin ulos vaikka ratsastamaan, rekiajelulle tai vain valokuvaamaan ja juomaan kuumaa kaakaota. Väitän, että kaupungissa ei ole mitään tekemistä. Oikeasti, mitä aktiviteetteja ikäisilleni nuorille on? Täällä on nuorisotalo, jonne täytyy hankkia ns. jäsenkortti, siellä ei muutenkaan ole koskaan ollut minulle mieluista tekemistä, mitä muuta? Ei sitä nyt aina kaupoissakaan jaksa pyöriä. Ulkoilu ei ole kivaa, koska kaikkialla on vain autoja, melua, asfalttia, betonitaloja. Menipä täällä minne tahansa, kuulee autojen ja muun liikenteen pauhun, ambulanssien sireenit, lentokoneet, humalaisten örvellykset, äkäisten vanhusten valitukset (eivät onneksi kaikki ole äkäisiä). Jos haluaa saada vähän "maalaistunnelmaa" olisi ehkä Falkullan kotieläintila siihen paras, mutta sinnekään ei milloin vain voi mennä, sinnekin täytyy hankkia jäsenkortin, jos haluaa eläimiä hoitaa. Kaikkeen täällä tarvitsee jäsenkortin, ratsastuksen harrastaminenkin on älyttömän kallista, ensin täytyisi käydä alkeiskurssi (yli 300 eurosta ylös päin reippaasti), jotta pääsisin muille tunneille, joiden hinnat heiluvat 30 eurosta yli neljäänkymppiin. Jos haluaa jollekin kurssille tai kausikortin (21 tuntia), saa maksaa jopa lähes 700 euroa! Maalla, jos ei ole omaa hevosta, 30 euroa on jo todella paljon yhdestä tunnista. No jaa, eikai tässä enää tarvitsisi valittaa, kahden ja puolen vuoden kuluttua olen maatalouskoulun käynyt, AIKUINEN ja voin periaatteessa tehdä, mitä itse haluan. Tuskin heti ensimmäiseksi ostan omaa tilaa ja hevosta, eihän minulla rahaakaan ole :D
Mutta hankkisin kokemusta, tietoa ja taitoa toisilta ihmisiltä, tiloilta ja kursseilta. En halua oppia mitään fysiikan ja kemian hienouksia, en halua miksikään lakimieheksi tai poliitikoksi (vaikka olisin oitis valmis menemään muuttamaan asioita!), haluan oppia KÄYTÄNNÖN asioita, asioita joita oikeasti tarvitsen elämässäni. En tahdo tehdä työtä saadakseni rahaa, ostaakseni suuren kodin, kalliin auton ja hienoja vaatteita. Tahdon tehdä asioita, joista minä saan hyvää mieltä itselleni ja muille, minusta raha ei ole se tärkein asia, vaan hyvä elämä.

Minulla ei ole koskaan ollut rahaa täysin vapaasti käytettäväksi, en ole voinut ostaa asioita, joita moni rikkaan perheen lapsi saa. Minulla on kyllä ollut iPod, ja saan uuden kännykän, jos vanha menee rikki, mutta minä en tarvitse joka kuukausi, tai jopa joka viikko uusia vaatteita, en tarvitse televisiota, en tarvitse kalliita meikkejä, en harrastuksia, en "hienoa" ruokaa, minulla on monia asioita, mitä monellakaan muulla ei ole.

Moni kaverini (joko ainoita lapsia, tai vain pari sisarusta omaavia) ovat kysyneet, että toivonko koskaan olevani ainoa lapsi tai että minulla olisi oma huone, tai onko kotona aina kova melu yms.  Ei, en toivo olevani ainoa lapsi, olen joskus miettinyt MILLAISTA se olisi, mutta en missään nimessä antaisi ketään sisaruksistani pois. Oma huone ei ole minulle tärkeä, kunhan saan nukkua ja olla jossain. Vaikka meitä lapsia on 13 (no yksi jo muuttanut pois), ei täällä yleensäkään melu ole niin kova, että se saisi minut toivomaan olevani ainoa lapsi, tai että sisaruksia olisi vähemmän. Itseasiassa, täällä on todella harvoin meteliä, silloin on, kun jotkut tappelevat tai leikkivät, mutta se kuuluu asiaan. Minua ei ole koskaan kokeisiin lukuaikana haitannut mikään melu. Joskus nauran kyselijöille "ei meillä mitään meteliä ole".
Olen myös oppinut ajattelemaan toisia, pidän todella paljon lapsista :) tulen toimeen sisarusteni kanssa, ei minulla ole valittamista. Saan kaiken, mitä tarvitsen, joskus enemmänkin. Minulla on koti, perhe, ruokaa, juomaa, vaatteita, mitä muuta ihminen OIKEASTI tarvitsee? Minä en ole koskaan ollut lentokoneessa, ei minun tarvitse. En ole koskaan käynyt muissa huvipuistoissa kuin Linnanmäellä, ei minun tarvitse. Minä en osta kirjoja kaupasta, minun ei tarvitse, kirjastoauto tulee kahdesti viikossa. Minun ei tarvitse aina uuden elokuvan mainoksen nähtyäni päästä elokuvateatteriin sitä katsomaan, niitä voi katsoa jonkin ajan päästä ILMAISEKSI netistä (fin-tv) ja lainata kirjastosta tai vuokrata kioskilta. Minä en tarvitse aina uusia vaatteita, minulle kelpaa hyvin siskojeni vanhat, tutuilta saadut tai kirppikseltä ostetut. Minulle mieluisia lehtiäkään ei aina tarvitse ostaa kaupasta, niitäkin tulee tutuilta ja löytyy lehtien keräysastioista.

Olen myös päättänyt, että omaan kotiini etsin huonekalut ensin kierrätyskeskuksista, kirpputoreilta ja huutokaupoista, sitten vasta vilkaisen esimerkiksi Ikean (jonka huonekalut eivät oikeasti edes ole kovin laadukkaita!) kuvastoa. Olen pysynyt karkki"lakossa", en syö enää esimerkiksi McDonaldsissa, en meikkaa, miksi siis en pystyisi tähänkin? Voi että, pitäisi varmaan tehdä kolmaskin blogi, jossa voisin kertoa tällaisista asioista. Mitä mieltä olette? Pidetäänkö tämä maatalouskouluun liittyvänä vai kirjoittelenko tänne ihan kaikkea mitä päähäni tulee? (Helppohan kaikki olisi tänne kirjoittaa, ei tarvitsisi monessa paikassa käydä aina...)

torstai 16. joulukuuta 2010

Vuoden toiseksi viimeinen koulupäivä

Matkalaukku pakattu, huone siivottu... huomenna on maatilan rakennustöitä ja sitten pääsenkin loman viettoon.

Tänään aamusta oli nautakarjataloutta, käsittelimme lehmän valmistautumista poikimaan. Poikimisvideota emme ehtineet katsoa, mutta olenhan minä (kuten aiemmin sanoin) niitä nähnyt ihan livenäkin.

Toinen tunti oli yhteiskunta-, työ- ja yritysoppia (mitä lie, hankala nimi), mutta opettaja kävi vain tentin kysymykset läpi ja jakoi paperit niille, jotka tentin olivat suorittaneet hyväksytyksi. Opettaja onnitteli minua kolmosesta. Aika moni oppilas pääsi läpi, muutama jäi tenttimään uudestaan ja loput saivat lähteä.

Tauolla tein pullataikinan, unohdin peittää liinalla, menin syömään ja puolituntia meni ihmeen nopeasti jonottaessa omaa vuoroa jouluaterialle... Taikina oli hieman kuivahtanut, mutta kyllä siitä pullia tuli. Ehdin sopivasti paistaa viimeisen pellillisen ennen rehukasvituotannon tunnille menoa ja opettajakin sai muutaman pullan. Tunnilla käsittelimme mm. luomuviljelyä. Täytyy tunnustaa, että kauheasti en muista, koska tunti meni sukkaa kutoessa (sain ensimmäisen "porkkanan" valmiiksi).

Viimeiseksi meillä oli liikuntaa. Minulla olisi ollut lihaskuntotesti (toisilla oli viimeksi, itse en silloin päässyt), mutta astmapiippuni oli unohtunut asuntolaan, joten opettaja ei antanut minun sitten tehdä sitä testiä. Pelasimme aluksi jalkapalloa välillä kahdellakin pallolla. Sitten toivoin, tai oikeastaan ruikutin, että pelaisimme käsipalloa, mutta koska pallot eivät pomppineet kunnolla, muutimme hieman sääntöjä. Viime kirjoituksesta tuttu Peltsi pelasti pelin, ei päästänyt palloja maaliin ja saimme pisteen, koska tämä sai haavan sormeen :D
Matkalla takaisin kouluun näimme opettajan ostamassa kukkakimppua... hmm...

Koulun jälkeen laiskottelin pari tuntia ja sitten aloin siivoamaan huonettani, pakkaamaan ja tiskaamaan keittiöstä tiskejä, TOISTEN tiskejä. Toivottavasti en ota sitä tavaksi... vaikka ei tiskaaminen kauheaa ole. Itseasiassa pidän siitä... Äiti älä innostu! Älkääkä te, kämppikset!

Teinpä myös joulutorttuja, kun toiset aikovat katsoa jonkun elokuvan vielä. Olisi heille jotain syömistä.
Nyt on silmät ihan kierossa, pitäisi mennä nukkumaan... Nyt en sano sitä, mitä aina ennen, kun tähän aikaan sanon meneväni nukkumaan... nukkumaan menoni on tapana venyä parilla tunnilla aina sen takia(ko?).

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Pitkää päivää ja iltama-huveja

Päivä alkoi kahdeksalta, tai oikeastaan jo neljätoista yli seitsemän. Olen yleensä heti herättyäni uninen, mutta äkkiä viimeisetkin unihiekan jyvät katosivat ja olin aivan pirteä. Sellaista se on, lähes joka aamu. Tunnille lähdin hyvissä ajoin, koska halusin rauhassa tehdä sukkaa itselleni. Minusta on näköjään (vapaaehtoisesti) tullut luokan järjestäjä, ensimmäiseksi kun menen luokkaan, avaan ikkunat ja laitan valot päälle, viimeisenä kun lähden, sammutan valot ja suljen ikkunat ellei niitä ole aikaisemmin suljettu. Tunkkaisessa huoneilmassa opiskelu on ehkä kamalinta, mitä kouluun liittyen tiedän. Koska luokkamme on aivan navetan vieressä (ikkunat tosin toisella puolella), leijailee luokkaan joskus ihana navetan tuoksu. No okei, leijailee se meidän asuntolaankin, vaikka sinne matkaa on paljon enemmän. Ja nyt menin ohi aiheeni...

Siis,
aamun ensimmäinen tunti oli ammatillinen matematiikka. Ei paljoa ongelmia ollut, helppoja ja tuttuja tehtäviä. Tunnilla oli neljä (!!) oppilasta, mutta pysyypähän taso hyvänä... En vain käsitä sitä, kuinka huonoja oikeasti toiset voivat olla! Siis haloo, miten he ovat päässeet yläasteelta pois, jos eivät osaa ihan perusjuttuja?

Seuraavaksi meillä oli sikala-info. Tammikuussa alkaa meillä sikalavuorot Loimaalla. Selvisi, että ensin täytyy tulla tänne omaan kouluun puoleksitoista päiväksi ja sitten vasta lähdetään, mutta ihan hyvä juttu oli se, että siellä Loimaalla ollaan vain kaksi yötä. Työjärjestys on mielestäni aika tiukka, täytyy varata pientä evästä mukaan, sillä aamu alkaa kahdeksalta kuten täälläkin, mutta ruokailu on 15-45 minuuttia myöhemmin kuin täällä koulussa. Nytkin tekee jo tiukkaa, jos ruokailu on puoli kahdeltatoista.

Infon jälkeen oli tietotekniikkaa. Oli taas melko tylsää, koska edelleen osasin kaikki. Voisikohan tenttimällä saada vapautuksen... Käsiteltiin tekstiä, alleviivattiin, yliviivattiin, kursivoitiin, lihavoitiin....
Sukat tulevat hyvää vauhtia valmiiksi, kun tunneilla kudon. Ensimmäinen "porkkana" (nimestä lisää kun on valmis) on kantapää-vaiheessa, tai oikeastaan, vielä pidemmällä ja mikä parasta, sukat ovat hyvin pitkävartiset. Aluksi tosin näytti siltä, että sukasta olisikin tullut villapaidan hiha... ihan oikeasti se näytti siltä, koska tein vain lyhyen matkaa 2o2n ja loput ennen kantapäätä kaikki oikein (vai onko se nurin, kun ei tule niitä "pilviä" ulkopuolelle?). Ja taas sitä jaaritellaan...

Sitten oli ruokailu, eipä näyttänyt monellekaan kelvanneen. Mikä on, kun ilmaista ruokaa saisi (no itse en kyllä syö koulun aamupalaa...)?

Nautakarjatalous oli toiseksi viimeinen tunti. Edelleen käytiin kiimaa, sen tarkkailua, siemennystä ja muuta. Sukkaa edelleen kudoin... vaikka tunnilla ei tylsää ollut. Muistiinpanoja ei tarvinnut paljoa tehdä niin mikäs siinä. Ensi tunnilla katsommekin mahdollisesti videota poikimisesta. Olen kyllä kaikenlaisia poikimisia nähnyt... ihmisen, lehmän, koiran, delfiinin... näin muutaman mainitakseni.

Viimeinen tunti oli ammatillista englantia (kuulostaa TÄYSIN erilaiselta kuin peruskoulussa pelkkä "englanti"). Pelattiin paria peliä ja siinä se sitten oli, aika meni todella nopeasti ja pian olikin jo ruokailu!

Kävimme pikavisiitillä Forssassa koulupäivän jälkeen, teki mieli jotain suklaista. Ostin kuitenkin joghurttirusinoita ja tavallisia rusinoita (luomua, mutta pikkupaketteihin pakattuja, ekologista? Kuitenkin käytännöllistä, sellaisen nappaa tunnille mukaan, jos meinaa verensokeri liiaksi alenemaan).

Nyt iltasella oli iltamat. Esitykset eivät olleet niin hyviä, kuin viimeksi, paria lukuun ottamatta. Tänään olimme vähän tälläytyneet. Lämpötila oli pudonnut -20 asteeseen ja ilman sukkahousuja oli oikein mukavaa mennä ulos. Jos kipeäksi tulen, niin onpahan onneksi joululoma. Pari kertaa jalat hukkuivat lumeen ja aiaiaiai oli kyyyylmääää!!! Kaikkea sitä saa turhamaisuudesta kärsiä... Kerrottakoon kuitenkin, että en ruvennut meikkaamaan. Lopetin kaikenlaisten meikkien käytön kesäloman aikana. Turhaa se minusta on. Meikkaaminen siis. Minulle riittää huulirasva.

Iltamien yhteydessä oli tarjolla joulupuuroa, joka meidän onneksemme loppui juuri sopivasti ennen meidän tuloa! Ja tanssien bändi oli ainakin ensivaikutelmaltaan huono ja tanssittajiakaan ei oikein ollut (vielä, panimon Piippu vetää väkeä rohkaisulle). Itse läksin sitten syömään iltapalaa ja suunnitelmissa olisi vielä tänään mennä nukkumaan, mutta kiire taitaa tulla!

Huomenna taas pitkä päivä, mutta ei mitenkään raskas, luulisin. Ja ylihuomenna kotiin ja LOMALLE!!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Arvosanoja satelee...

Pari opettajaa on jo laittanut nettiin meidän arvosanamme. Opintoavustaja kertoi asiasta ja ajattelin heti, että huonoja arvosanoja tulee. Hetken päästä sain tältä tekstiviestin. Maatilan työkoneet-aineesta (jossa oli juuri ollut se tentti, jota en muistanut ja josta odotin saavani jopa hylätyn) sain 3/3 !!! En oikein meinannut uskoa. Toki olen aina (paitsi navettavuoroilla) ollut tunneilla mukana, suht aktiivisestikin. Olihan se sitten uskottava. Saman arvosanan sain myös yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedosta (yksi aine siis).

Aamulla oli hitsausta. Puikkohitsaus oli aika hankalaa, kun puikko meinasi jäädä kiinni (ja jäikin, pariin otteeseen) hitsattavaan kappaleeseen. Kuitenkin, sain 2/3 tekeleestäni. Aineen kokonaisarvosanaksi odotan enintään kakkosta näin ollen.

Viimeinen tunti oli rehukasvituotantoa. Ja vaikka äsken kyseiseltä tunnilta tulin, en muista m-i-t-ä-ä-n! Muistiinpanot löytyy, kuten aina... taisi villasukan neulominen olla kivaa... ja onhan se. Aion tehdä itselleni todella pitkävartiset sukat vihreästä ja oranssista. Inspiraation lähteenä porkkana. Hauskan (tai ei niin hauskan) asian huomasin, kun sain 7 Veljestä- Jätti Raidalla tehdyt sukat valmiiksi.Varret tein niin pitkiksi, kuin jostain ohjeesta luin (ohje tarkoitettu kyseiselle langalle), mutta lankaa jäi isohko kerä vielä o_O ajattelin ensin tehdä pienemmät villasukat jämästä, mutta entä jos lanka kuitenkin loppuisi kesken? No päätin sitten käyttää ainakin osan langoista päiväpeittooni, joka on jo mukavan kokoinen, enää ei ole paljoa tekemättä. Sitten virkkaankin "pitsi"reunukset luonnonvalkoisesta 7 Veljestä-langasta. Onneksi 7 Veljestä on minulle sopivin aikavälein tarjouksessa, normaalihintaisena ei ole kovinkaan moneen kertaan tullut ostettua. Kun sitten joskus omista lampaista...... yksi haaveistani on päästä kehräyskurssille. Ja olisihan se kiva osata itse keritä lampaansa... Tahtoisin saada kaiken tarvitsemani omalta tilaltani. Vaatteet, ruoat, käyttötavarat... kaikkea minä haluaisinkin :)  Joululomalla voisin pitkästyttää (?) teitä kertomalla kaikista haaveistani, mitä olen joskus pienempänä haaveillut ja mitä nyt. Oijjoi, kirjoitettavaa riittää!

Menen nyt kuitenkin nauttimaan ilmaisesta ateriasta! Iltasella katsotaan pari elokuvaa, toinen niistä on Sisko tahtoisin jäädä. Ei ole minulle mieluinen elokuva, joten sen taidan jättää väliin.

-------------------------
(21:37 samana päivänä)

Jaa. Katsoin sitten kuitenkin molemmat elokuvat. Sisko tahtoisin jäädä ei ollut niin "kamala", kuin kauan sitten katsomani Kielletty hedelmä, mutta en kuitenkaan pitänyt siitäkään. Liikaa kiroilua, juomista, polttamista, väkivaltaa... Nou thänks. Toinen elokuva oli Exän jäljillä. Hiukan jännittävä ja romanttinen, sellainen, jota voisi katsoa "tyttöjen illassa".

Sain äsken joululahjaksi yhdeltä kämppikseltäni enkelipatsaan. Sanoi tämän olevan suojelusenkeli, etten näkisi pahaa unta. Viime yönä kun näin. Olin sanonut, että en toivo joululahjoja, enkä itse niitä anna, mutta tämäpä halusi antaa, enkä ole pahoillani :)

maanantai 13. joulukuuta 2010

Lunta hiljalleen leijailee ulkona, taivas on valkoinen, puut ovat valkoiset ja maa on valkoinen. Vain autot ja keltaiset (todella vanhat) rakennukset sekä navetta, rikkovat valkeuden. Avasin sälekaihtimet, kaikki valo saa tulla huoneeseeni. Rakkaan kämppikseni siivoton nurkkaus hieman häiritsee tunnelmaa.

Mietin, että miten ja minne ripustaisin piikkilanka-tähden. Pitäisi myös tehdä lämpimiä voileipiä... en jaksa mennä ruokalaan (tai oikeastaan ulos) jonottamaan puoltatuntia. Noin kuusikymmentä perustutkintolaista, opettajat ja henkilökunta sekä noin kahdeksankymmentä ammattikorkeakoululaista... Ei kaikki sinne kerralla tietenkään rynni, mutta silti ulkona saa usein jonottaa ja pitkään.

Äitini piti lupauksensa ja teki minulle porkkanamehua (ei tietenkään pelkästään minulle) ja äsken join viimeiset huikat. Nam nam.

Täällä on ihmeen rauhallista... ketään ei näy, eikä kuulu. Mahtavat nukkua...
Puoli yksi selviydyn tunnille. Mitäs mitäs meillä onkaan... varmaan jotain maatilan koneiden teoriaa (?). Aino tunti tänään, joten eipä paljoa vaadi raahautua sinne. Tosin ei minulle koulun käynti mikään ongelma ole. Aamulla herään todella helposti ja olen virkeä, tunnilla jaksan olla mukana, ei tulisi meileenikään lintsata. Ja mikäs siinä, jos viihdyn tunneilla! Aiheet kiinnostavat minua, ainoa asia, joka häiritsee tunteja on väsymys. Tottapuhuen univelkoja viime viikolla tuli, nukkumaan menin vasta yhden aikoihin, eli noin kuusi tuntia per yö ei ole minulle tarpeeksi, lauantaina heräsin varttia vaille kolme...

Minulla on hurjasti ideoita koulumme avoimissa ovissa pidettäviin myyjäisiin, kunpa pääsisin jo toteuttamaan niitä! Lupaan mainostaa myyjäisistä täällä, haluan, että Te tulette sinne ja samalla näkisitte millaisessa koulussa opiskelen :) Äääh! Pää ei kestä näitä ideoita, täytyy purkaa vähän paperille. Menenkin tästä ensin tekemään ne leivät...

--------------------------
(n. 13.00 samana päivänä)

Voi apua! Meillä oli sitten tentti ja olin lahjakkaasti unohtanut sen...
Kun sain paperin eteeni, istuin hetken ihan pää tyhjänä. Kaikki oli ihan hepreaa. Etenkin, kun ennen kouluun tuloa minulla ei ollut mitään hajua kyseisistä asioista ja eivätpä ne tunneilla paljoakaan selvemmiksi ole tulleet, siihen kun vielä lisätään tunneilla nuokkuminen niin ei hyvä! Jos nyt kolmanneksen saisin oikein, niin läpi pääsisin, uusinta ensi vuoden puolella. Tosin, jos saisin 1/3 koko oppiaineen numeroksi, uusisin mielelläni, jotta saisin 2/3. Vaikka eihän niillä luvuilla loppuen lopuksi niin paljoa väliä ole, kunhan olen oppinut asiat...
Kuitenkin, vartti meni kaikilla kokeeseen, sitten saimmekin lähteä. Sain onneksi paperille jokaiseen kohtaan rustattua jotakin, esimerkiksi pyöröpaalien säilymiseen keksin paljonkin kirjoitettavaa, toinen juttu onkin sitten se, onko vastaukset kuinka oikein :D mutta nyt nautin vapaasta loppupäivästä... vaikka nukkumalla... Täällä unta osaa arvostaa, vaikka aina illalla ei ajoissa nukkumaan pääsisi.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Nyt kävi näin

Nyt kävi näin, että en olekaan Mustialassa.
Forssan linja-autoasemalla törmäsin kakkosluokkalaiseen ja tämä sanoi, että voin tulla heille yöksi. Ööö... okei! Eipä siinä paljoa mietitty. Autokyyti odotti ja perillä ruoat juuri uunista tullut. Peti pedattiin nopsaan ja tässä sitä ollaan. Huomenna kymmenen aikoihin olen koululla, itse opiskelut alkavat puoli yksi. Tämä kirjoitus jää nyt vähän lyhyeksi, huomenna lisää!

Äitille tiedoksi, että sain talvikengät!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Helsingissä enemmän lunta kuin maalla?

Kyllä, näin on. Tänään, kun kahlasin kirjastoautolle, lunta oli ainakin polviin asti, kun taas koululla sitä oli vain nilkkoihin. Todella outoa, bussikuskikin totesi, että yleensä Forssan seudulla on paljon enemmän lunta :D Bussimatka meni kuitenkin todella hyvin. Autot saattoivat paikallaan rullata, mutta bussi kulki, kuin olisi ihan normaalit kelit.

Minulla oli tänään kasvituotannon töitä ja menimme (jälleen) hoitamaan perinnemaisemaa, eli poistamaan ojien varsilta pöheikköä. Minusta olisi kuitenkin kivempi katsoa kesällä vehreitä pusikkoja, kuin pelkkää peltoa. No, oksat menevät hakkeeksi, jotta koulun kymmenet rakennukset lämpiävät. Hurjan paljon sitä kuitenkin tarvitaan! Onneksi kesällä ei muuta tarvitse lämmittää, kuin käyttöveden.
Kone, jolle pusikkoja sahasimme, jäätyi, joten kävimme vaihtamassa sen kuormaimeen ja noukimme pusikkokasat ojista ja veimme ne säilöön haketusta varten. Meille ei sitten enään keksitty mitään hommia, joten pääsin vähän ennen yhtätoista syömään ja näin ollen ehdin 11.55 lähtevään bussiin. Olin siis kotona kahden aikoihin.

Tänään tuli Tanskalainen maajussi. Voi kun jaksot saisi dvd:lle! Onhan meillä dvd-laite, mutta ei nauhoittamiseen takoitettuja levyjä, ei asetuksia ja digiboximmekaan ei nauhoita. Eli kaikki mahdolliset uusinnat katsotaan. Jakso oli tänään ehkä vähän liian "raaka" herkille ihmisille ja pienille lapsille. Hanhea kun teurastettiin. Muistan, että kerran tuli ensimmäinen tuotantokausi uusintana sunnuntai-iltapäivänä ja eivät sitten voineet näyttää jaksoa, jossa teurastettiin vuohi, koska se olisi ollut raaka siihen kellonaikaan... pettymys. Juuri sen jakson olisin uudestaan halunnut nähdä. Vaan enköhän tule näkemään teurastuksia tulevaisuudessa ihan OIKEASTI :D

Ensi viikko on vielä koulua, mutta sitten pääsenkin joulun viettoon! Koska joululahjoja en tahdo, enkä ole toivonut, kuvia niistä ette luonnollisesti saa. Ja koska lomalla ei tietenkään ole koulua, saatan kertoilla muistoja ynnä muita, jotta teillä olisi edes jotain luettavaa.

torstai 9. joulukuuta 2010

Huomenna kotiin!

Tämä viikko on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että nyt olisi tiistai, joten toivottavasti yön aikana palaudun oikealle päivälle, sillä muuten missaan bussin kotiin! Minulla on niin mahtava muisti, tänään unohdin mennä Tammelan kirkkoon, siellä olisi ollut meidän koulun oppilaille Kauneimmat joululaulut-tilaisuus. Vähänkö harmitti? Olisin vihdoin nähnyt sen vanhan kirkon sisältä! Koulullamme ei ole mitään Joulukirkkoa, saatikka joulujuhlaa.

Tänään aamulla oli nautakarjataloutta ja käsittelimme naudan ruokintaa ja kiimaa. Oli todella kiva mennä syömään kun jälkiruoaksi oli kiisseliä ja se oli aivan samanlaista kuin kiima-lima. Yöhh! Ei varmaan yllätä, jos kerron ettei tunnilla ollut lisäkseni kuin yksi tyttö ja muutama poika. Samoin kuin seuraavalla tunnilla, joka oli yhteiskunta-, yritys- ja työelämätietoa. Meillä oli tentti ja olin joko unohtanut tai en edes tiennyt asiasta. Vaan ei se mitään, läpi nyt ainakin pääsin.

Viimeinen tunti, jolla olin, oli rehukasvituotantoa. Edelleen käsittelimme aihetta lannoite. Alkaako vähän pursua korvista ulos? Kyllä! Kudoin kaikki tunnit villasukkia ja minulla on nyt yksi valmis ja toinen melkein kantapäässä.

Tuon tunnin jälkeen menin opintoavustajan ja yhden luokkalaiseni pojan kanssa Forssaan tekemään traktoriajokorttikoe. Ja kuten edellisestä tekstistä näette, pääsin läpi. Koe ei ollut niin vaikea, kuin odotin, mutta ei myöskään niin helppo, kuin mitä muut ovat sanoneet. Virheitä tuli, yhdestä osiosta sai olla enintään kolme virhettä ja juuri kolme virhettä teinkin.

Iltapäivällä menin nuorisotalolle. Emme tehneet joulukoristeita, vaikka piti. Toiset aloittivat kynttilöiden tekemisen, mutta siinä meni niin kauan aikaa, että vain kaksi saatiin valmiiksi. Kamalan paljon maksoi aineet, 60 euroa pienehkö pahvilaatikollinen sitä ainetta (vahaa?). Haluaisin oppia vanhan ajan kynttilöiden teon, siis niin, että niitä sydänlankoja uitetaan jossain (ainakin muistan niin tehtävän, jostain ohjelmasta). Lauloimme myös Popstaria ja tein muutaman ennätyksen ;) eivät ne laulut olleet minun mieleeni, mutta paremman puutteessa kävivät.

Facebook on pysynyt hyvin poissa päivistäni (no okei, tämä on ensimmäinen kokonainen päivä...), tänään kävin vain sen yhden kerran siellä päivittämässä tiedon traktoriajokortista. Pystyisin nyt kyllä keposesti olemaan kokonaisia päiviä ilman facebookia ja olen ennenkin ollut. Harmi vain, että kaverit tykkäävät kommentoida kaikkea... luulevat vielä minun kuolleen, vaikka sinne laitoin, että käyn enää enintään kerran päivässä siellä.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, huomenna kahdeksalta kasvituotannon töihin ja sitten kotiin :) Jippijai! Jippijei!

Traktoriajokorttikokeesta..............

.......... LÄPI PÄÄSIN!!! JIPPIII!!!
lähellä oli, että olisin reputtanut... yhdestä virheestä kiinni! Mutta en reputtanut, joten äiti, muistappas se massikka!

Minä menen kohta Tammelan nuorisotalolle tekemään joulukoristeita :) lisää kirjoittelen sitten kun tulen sieltä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Karaokea pikkujouluissa

Tänään oli perustutkintolaisten pikkujoulut Oluttupa Isossa Piipussa, tilaisuus oli tietenkin päihteetön!
Menin jo neljältä valmistelemaan, toisin sanoen kudoin sukkaa, poltin peukaloni sytkärillä ja mietin tietokilpailuun kysymyksiä.

Kuudelta alkoi väkeä valua ja aloitimme tarjoilun, piparia, torttuja, glögiä ja kahvia. Tein sen virheen, että valitsin jälkimmäistä. Koko loppuajan tärisin kuin vesikauhuinen koira... puoli kupillista ja semmoinen reaktio.

Syöminkien jälkeen aloimme laulaa karaokea ja minäkin uskaltauduin mm. Can You Feel the Love Tonight:in ja My Heart Will Go On:in. Yli kolme tuntia kokonaisuudessaan meillä meni ja tunnelma oli katossa.


Kerronpa tähän vielä tästä päivästä muuten.
Aamulla minulla oli matikkaa, olin viime kerralla navetassa, joten jäljessähän sitä oltiin. Sain kuitenkin parin tehtävän jälkeen toiset kiinni. Tehtävät olivat helppoja, desimaali- ja murtolukuja. Oppilaat senkun vähenevät näiltä tunneilta. Minun lisäkseni viisi oli tunnilla, muut olivat vaihtaneet helponnettuun matikkaan (mistä lie ovat tulleet kun eivät osaa ihan perusasioita!). Rauhallista oli ja hyvä vain.

Toinen tunti oli tieto- ja viestintätekniikkaa. Oli hieman tylsää, koska osasin jo kaiken. Muokattiin valmista tekstiä eri tavoin. Ajan kuluksi kudoin sukkaa ja pääsinkin todella pitkälle, jos tänään vielä jatkaisin (mitä kuitenkaan en tee), niin saisin sukan valmiiksi. Kello on jo kuitenkin niin paljon, että menen tämän kirjoitettua nukkumaan.

Tunnin jälkeen oli ruokailu ja sen jälkeen minulla olikin loppupäivä vapaata.
Huomenna minulla on traktoriajokorttikoe, jännittää, koska jos en läpäise, joudun itse maksamaan uusintakokeen (koulu maksaa ensimmäisen). Tein tänään netissä harjoituskokeen ja sain 18/20. Puuuh, vähän jännittää!

Tein sen päätöksen, että ellen lopeta kokonaan facebookissa käymistä, niin ainakin vähennän yhteen kertaan per päivä.

Facebookin hyvät ja huonot puolet

Olen jo jonkin aikaa miettinyt facebookin profiilini poistamista. Olen siellä monta tuntia päivässä ja yleensä en tee siellä periaatteessa mitään... Tein profiilini noin vuosi sitten ja heti tuli kova riippuvaisuus. Joka päivä täytyi monesti käydä katsomassa onko tullut uusia kommentteja tai ihan vain pelaamassa pelejä. Peleistä koukussa olen ollut mm. Cafe Worldiin, Farm Villeen, Frontier Villeen, Horse Sagaan... ja niitä on muitakin. Olen onnistunut jättämään pelit (kyllästyin niihin aikani pelattua), mutta itse facebookia on vaikea jättää. Monikaan kaverini ei muista, mitä teki ennen sitä! Minä mietin, että miten tulin toimeen ennen ilman facebookia! Miten pidin vanhoihin ystäviin yhteyttä ja miten kuulisin uusimmat juorut ja uutiset. Olen tässä pari päivää tehnyt mielessäni listaa facebookin hyvistä ja huonoista puolista ja nyt ajattelin koota ne tänne.

Hyvät:

1. Voin jutella vanhoille kavereilleni (2)
2.  Tiedän uusimmat uutiset (kaverit harrastavat runsaasti nettilehtien linkittämistä) (1)
3. Koulullani on myös profiili siellä, voin lukea mm. lukujärjestyksen muutoksen ynnä muut sieltä (tosin ihan yhtä suurella vaivalla katson netistä koulun nettisivuilta lukujärjestyksestä, sitä päivitetään enemmän) (2)
4. Pidän paremmin yhteyttä myös sisaruksiini (2)
5. facebook ei maksa mitään, käytän sitä tekstareiden sijaisena (3)


Huonot puolet:

1. Vietän aivan liikaa aikaa siellä, aamulla, tauolla, tunnillakin, koulun jälkeen, illalla... (3)
2. facebookista on ollut lehdissä paljon, hakkereita ja viruksia... ei kiitos! (3)
3. Jos en ilman facebookia pidä yhteyttä vanhoihin kavereihin, ovatko he silloin enää kavereitani? (2)
4. facebookissa ei kaikki aina ole omia itsejään (ja toisaalta taas ovat enemmän kuin jos olisimme kasvotusten) (1)
5. facebook-profiili ei katoa mihinkään vaikka sen poistaisin, ylläpidolle jäisi kaikki tiedot yms. (no nyt on jo vähän myöhäistä kun minulla ON profiili siellä!) (3)
6. facebookissa kiertää tyhmiä kiertoviestejä (tosin ne voi estää...) (1)
7. facebook muuttuu usein, vaikea pysyä perässä (1)
8. Yksityisyys on vieras sana facebookissa. Kaikki tietävät kaiken, tyyliin "tiedän, luin facebookista"  (3)
9. Minulla on blogi, jos joku haluaa tietää kuulumisiani, käykööt täällä :D (3!!)
10. Sähköposti on olemassa, ei se ole yhtä nopea ja kätevä kuin facebookin chat, mutta hyvä silti (2)

Pisteytän vielä vastaukseni tärkeyden perusteella, 1= ei niin tärkeä, 2= aika tärkeä, 3= todella tärkeä

Hyvät puolet: 10p.         Huonot puolet: 22p. 
Eli selvästi facebookissa on enemmän huonoja puolia, mutta edelleen, olenko valmis luopumaan siitä? Voisin toki pitää profiilini ja kaikki minulle tulevat viestit tulisivat myös sähköpostiin, mutta sitten houkutus olisi suurempi käydä siellä... Kuitenkin, aina vain enemmän ja enemmän haluan eroon facebookista. Ehkä jo tänään. Ehkä teen sen!

Ja otetaan vastaan kommentteja facebookin käyttäjiltä ja myös niiltä, joilla ei ole profiilia siellä. Mitä mieltä olette facebookista?

Haa! Poistin fb-profiilini ennen jouluaattoa :) hyvin olen pärjännyt ilman! Suosittelen!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Voihan villasukka!

Olin jo aikoja sitten alkanut kutomaan villasukkaa Novitan Jätti-raidasta, mutta homma tyssäsi siihen, kun ensiksi tein kantapään väärin (yksi silmukka oikein, toinen kutomatta) ja sitten aloin kantapään jälkeen kutomaan nurjaa, vaikka piti oikeaa. Tänään sitten aloin sitä purkamaan, kun ajattelin antaa sukat siskolle joululahjaksi (vaikka eihän meillä lahjoja anneta, mutta sisko on poikkeus). Alku meni oikein hyvin, mutta lopulta kyllästyin pudonneiden silmukoiden metsästykseen ja päätin purkaa koko sukan. Nyt minulla on moooonta metriä kiharaista lankaa ja puikolla 20 silmukkaa odottamassa 28:aa kaveriaan ja sitä, että saisin sukat valmiiksi. Voisihan sitä tehdä samalla kun  katson Tyttöä ja kettua. Seitsemännellä luokalla käytiin koko koulun kanssa se katsomassa, mutta eihän siitä mitään tullut, pojathan eivät tietenkään voineet katsoa mitään pikkutyttöjen elokuvaa, joten melu oli sanoin kuvaamatonta ja popcornit sekä limut lensivät.

Tänään koulu alkoi normaalisti kahdeksalta. En muista aamusta oikeastaan mitään... paitsi sen, kun kävelin konehallien pihan poikki Pajalle kasvituotannon töihin (aivan mahtava muisti! Ja minä en sentään ole koskaan juonut alkoholia, jonka pitäisi vaikuttaa muistiin... Mikä mättää?). Näillä tunneilla meillä on ns. aamuhartaus (nimesin sen sellaiseksi). Istutaan hiljaa viisi minuuttia ja odotellaan myöhästelijöitä. Sitten yksi opettajista alkaa hitaasti katsoa, että ketkä on paikalla. Sitten taas hitaasti kysellään, missä nämä poissaolijat voisivat olla. Sen jälkeen jaetaan hommat ja istutaan hetki hiljaa ja kuunnellaan opettajan ohjeita ja lähdetään hommiin. Ihan mukavaahan tuommoinen on, ettei heti aamutokkurassa juosta hommiin. Saa hetken heräillä, jos sattuu olemaan uninen.

Minä ja yksi luokkalaiseni poika menimme erään ammattikorkealaisen kanssa raivaamaan risuja metsän ja pellon väliseltä ojalta kuormaimella. Homma oli yllättävän helppoa. Jotkut yläastelaiset oppilaat jostain kävivät katsomassa puuhiamme. Kävivät myös hitsauksen tunnilla ja yksi poika tuli vielä viimeiselle tunnillemme, rehukasvituotantoa parhaimmillaan... Kyllä pojalla oli hauskaa tunnilla, sitä en epäile. Sen verran kaksimielisiä ja lapsellisia luokkalaiseni ovat. Olen oppinut sulkemaan korvani melulta, joten eivät he varsinaisesti tuntia häirinneet (vaikka opettaja ei tainnut tykätä heidän jutuistaan). Yölläkin saan aika hyvin nukuttua, enimmäkseen minua häiritsee ja suututtaa kaikki kolahdukset. Puhetta ja joskus huutoa kestän, mutta jos tuoli kaatuu tai jokin kolahtaa seinään, niin silloin en ole mukava ihminen. En heti mene huutamaan, mutta minulle ei kannata silloin puhua :D

Nyt minulla on loppupäivä vapaata. Kuudelta menemme vapaa-ajan tilaan (siihen vanhaan, pieneen ja ahtaaseen kellarikomeroon) äänestämään Luciasta ja puhumaan huomisista pikkujouluista. Voi ääk! Toivottavasti kukaan ei äänestä minua Luciaksi!

Ajatella, kuinka nopeasti tämä lukukausi on mennyt! Vasta elokuun alussa tänne tulin ja paljon on ehtinyt tapahtua ja kohta on enää viikko koulua jäljellä ennen joululomaa!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Oli ajatus ja sitten se unohtui...

Minulla oli ajatus siitä, mitä kirjoittaisin tänne. Nytpä sen unohdin. Mami kuitenkin pyysi, että kirjoittaisin tänään vielä jotakin.

Kerronpa sitten äskeisestä bussimatkasta koululleni.
Kampin terminaalissa odotin bussin saapumista lyhyen aikaa. Minulla oli pää kipeä eikä tietenkään vettä. Ehdin ajatella, että "Jes! Ei näy ketään pulisevaa joukkoa!". Istuin bussiin ja hetken päästä alkaa kamala pulina ja tavaroiden kolahtelu istuimien selkänojiin. Joukko noin 50-vuotiaita naisia ja miehiä istui bussin keskiosaan (joten kukaan ei voinut välttyä heidän jutuiltaan...). Juuri kun bussi oli lähtemässä laiturilta, tuli vielä yksi matkustaja, teinipoika, kyytiin. Poika ei edes ehtinyt kävellä senioreiden ohi kun jo alkoi: "mitä se nyt meidän matkaa hidastelee", "aika söpö poikahan tuo on", "tuollainen hevosen naama", "ryssäläisen näköinen". Koko bussi oli hiljaa ja poika pakeni aivan bussin takaosaan. Hetken vielä seniorit puhuivat pojasta, sitten bussi pääsi lähtemään. "No vihdoinkin tämä lähti!". Rampilla oli muutaman bussin jono, koska siellä on näyttö, joka näyttää voiko mennä vai ei. "Ja taas jumittaa...", "kauhea jono!". Kohta bussi kuitenkin pääsi jatkamaan matkaa. Koko matkan jaksoivat pulista... "Onko täällä tupakkahuonetta?", "ajettaisiinpa Linnan ohi", "niin, näkisimme ne valot". Torkuin osan ajasta ja niin myös käytävän toisella puolella ollut pikkutyttö. Tämä nukkui vieressä istuvan kainalossa... :D
Bussi saapui hieman myöhässä Forssaan, mutta se ei minua haitannut, vähemmän aikaa piti sitten odottaa seuraavaa bussia (joka tuli VAIN viisi minuuttia myöhässä). Ettei ajettaisi pysäkkini ohi, kuski lupasi olla "valppaana". Laittoi vilkunkin päälle jo paljon ennen pysäkkiä :D
Siitä sitten talsimaan lumista, valaisematonta, mutkaista autotietä asuntolalle. Reppu selässä, tietokone yhdessä ja painava kylmälaukku toisessa kädessä. Perille selvittiin ja tässä ollaan! Ajattelin katsoa Tyttö ja kettu-elokuvan, mutta taitaisi mennä liian myöhäiseksi...

Huomenna sitten kahdeksalta Rehukasvituotannon käytännön tunneille!

Mikä päivä tänään on?

Eipä ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan. Lauantaina menin kaverille yökylään ja se vähän venyi, tulin juuri kotiin :D Leivottiin pipareita, käytiin pulkkamäessä ja kuunneltiin joululauluja. Ollut jo parin joulun perinne.

Kun tulin kotiin, kysyin pikkusiskolta, että oliko tämä harjoittelemassa seurakunnan joulujuhlaa varten. Pikkusisko katsoi minua hetken ja sanoi: "Ei tänään ole sunnuntai". Ai, ei vai...?

Mitä ajatuksia Itsenäisyyspäivä herättää minussa? Sinivalkoisen kynttilän, sini-risti-lippumme, Linnan juhlat, Tuntematon sotilas... Koulussa on yhdeksän vuotta puhuttu Suomen historiasta ja itsenäistymisestä. Minä en koskaan pitänyt sota-aiheista. Sota-elokuvat ovat ahdistavia ja vieläkin pelkään, että Suomeen tulisi sota. Samanlainen "fobia" on tullut 8. ja 9. luokan yhteiskuntaopin tunneilla katsotuista videoista Auswitchin keskitysleiristä. Pidän historiasta ja koulussa sain siitä hyviä arvosanoja, mutta rajansa kaikella.

Kaikesta huolimatta,

hyvää Itsenäisyyspäivää!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Sikalasta vapaa-ajan tila

Tänään meillä oli maatilan rakennustöitä. Menimme koulumme entiseen sikalaan tekemään remonttia, siitä pitäisi saada vapaa-ajan tila. Budjetti: nolla euroa. Jostain koulun varastoista saimme maaleja ja aloimme maalata kattoja, jotka olivat vielä aivan sian sonnassa. Vaikka sikoja siellä ei ollut asunut moneen vuoteen, siellä haisi älyttömän pahalta ja henkeä ahdisti. Kyllä paikasta saa hienon, siellä on yksi todella iso tila ja muutama pieni huone. Kuitenkin tätä menoa tila on valmis sitten, kun olen jo kouluni lopettanut.

Ehdotin, että avoimien ovien päivänä joskus helmikuussa pidettäisiin myyjäiset ja tuotto menisi sikalan kunnostamiseen, muutenhan mitään ei saataisi aikaan. Ottaisimme myös käytettyjä, mutta käyttökelpoisia huonekaluja, varsinkin sohvia, sekä kodinkoneita vastaan. Tilaan olemme jo miettineet ompelukoneita ja keittiötilat, joissa voisi pitää kokkikoulua. Huonekalut olisivat helposti siirreltäviä, jotta tarvittaessa saisimme huoneeseen tilaa esimerkiksi jumppia varten. Ehdotuksia otetaan vastaan tuotteista, joita myisimme myyjäisissä, mieluiten kierrätysmateriaaleista tehtyä.

Hommat lopetettiin noin yhdeltätoista ja menin syömään. Minun oli tarkoitus mennä 13.35 lähtevällä bussilla kotiin, mutta sainkin kyydin ja ehdin juuri sopivasti aikaisempaan bussiin ja näin ollen olin kotona aikaisemmin.

torstai 2. joulukuuta 2010

Väsyttää, mutta se oli sen arvoista!

Navettaviikko siis.
Aamulla heti kun herätyskelloni (oikeastaan kännykkäni) soi, ponkaisin ylös. Yöllä oli tullut nukuttua vaivaiset kolme tuntia, voitte arvata miksi... joillain oli taas ollut hauskaa. No eipä se väsymys vielä pahasti paina.

Navetassa tehtiin jälleen perushommat, itse en kuitenkaan lypsyllä ollut. Umpilassa sain yksin rehkiä. Sieltä sitten menin kahville työntekijän kanssa, sen jälkeen lakaisin käytävät ja sain lähteä. Kello oli noin puoli kymmenen. Aamupäivän tunnille en mennyt, koska olisin ollut myöhässä, kun suihkussa piti käydä ja syödä jotain. Ehtoon jälkeen menin rehukasvituotannon tunnille, eipä ihmeempää käsitelty, lannoitteiden fosforipitoisuuksia...

Iltanavettaan pelkäsin tulevani myöhässä, mutta työntekijän kanssa oltiin paikalla samaan aikaan. Umpilassa kävin, siivosin vasikoiden karsinat, menin lypsylle, pesin painepesurilla kokoomatilan ja sitten sainkin lähteä, oltiin tällä kertaa nopeita, kuudelta pääsin pois. Kävin hetki sitten vielä iltatarkastuksella, sillä navetan puolella on lehemä, jonka olisi tarkoitus poikia. Olisi pitänyt jo eilen kai. Nyt siltä roikkui limaa, vesipussia ei vielä näkynyt, joten voipi mennä montakin tuntia, ellei jopa huomiseen, kun se lehemä aikoo poikia. Ihan rauhallisena mutusti rehujaan. Toivotin yhdelle koipensa satuttaneelle lehmälle ja vasikoille hyvät yöt ja läksin asuntolaan tekemään iltapalaa. Huomenna voisin mennä aamusta navettaan, koska kämppikseni ei pääse, joten tämä korvaisi minulle myöhemmin vuoronsa. Mutta, vähänkö on houkuttelevan kuuloista "saa nukkua pari tuntia pidempään". Juu, taidan mennä huomenna vain maatilan rakennustyöt-tunnille. Sen jälkeen pääsenkin sitten kotiin viettämään pidennettyä viikonloppua itsenäisyyspäivän takia.

Minä tässä jumitan... pitäisi mennä pesulle ja SIIVOTA (apua!! Tupatarkastus!!) ja mennä nukkumaan ja ja ja... nytkin olen navettavaatteissa...

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Tehotyttö

Tänään tunsin itseni tehotytöksi. Yöllä näin unta, että myöhästyn navetasta. Heräsin 5.14 eli ihan oikeaan aikaan. Huokaisin helpotuksesta. Tein aamutoimet rauhassa, söin aamupalan hitaasti ja olin tietokoneella. Läksin ajoissa navettaan ja ryhdyin hommiin. Rehut piti lakaista ruokintapöydällä, umpilassa kolata, kuivittaa ja jakaa rehut, vasikoiden karsinat siivota, ajaa lehmät kokoomatilaan, kolata pihatto, kuivittaa se, lakaista käytävät, mennä lypsylle, tiskata, lakaista ruokintapöytä uudestaan ja mitäs muuta... noh, ei nyt tule mieleen. Navetassa oli TET:issä joku poika, aika huomaamaton, teki mitä pyydettiin, toki piti neuvoa mm. kuinka jäisestä paalista revitään rehua umpilassa, kuinka kolataan, kuinka lypsetään... Ei se minua ainakaan haitannut. Olen hieman komentelevaa tyyppiä muutenkin... Kukaan ei vielä ole suuttunut siitä...navetassa. Jos asuntolassa huomautan sotkusta, roskisten vientivuoroista tai melkein mistä tahansa, niin saatan saada äkäisen vastauksen. Koitan hillitä itseäni, jotta olisi rauha maassa.

Navetalta pääsimme (vasta) kymmenen jälkeen (normaalisti n. yhdeksältä). Olimme tauolla käyneet kahvilla ja meillä oli (vain) näkkileipää kahvipullana, joten ajattelin leipoa kuivakakun navettaan. Noh, navetan jälkeen kävin suihkussa ja tein ensin yhden tiikerikakun ja kun tämä tuli uunista ja olin kumonnut sen, aloin tekemään toista taikinaa (vain yksi vuoka). Kumpikin onnistui hyvin ja ehdin sopivasti saada viimeisen uunista ennen iltanavettaa. Tunneille en kerennyt. lounaallakaan en käynyt, mutta lainasin kaverilta munia ja tein munakkaan.

Puoli kolmelta läksin navettaan kakun kanssa (toki vein sen taukotilaan, enkä lehmille). Ajoissa oltiin taas. Sama aamuinen homma uusiksi, eli kolaamiset, siivoamiset, rehut yms. Puoli viisi kävin syömässä, kun sen ilmaiseksi sain. Sieltä sitten lypsylle taas. Kaikki meni hyvin. Kiimoja tarkkailtiin, oli kyllä niin likaiset peräpäät, että oli todella vaikea nähdä limaa... hieman alle kymmenen oli niitä, joilla kiiman pitäisi tällä viikolla alkaa, mutta vain yhdestä saimme varmuudella kiiman merkkejä. Kahvitauolla söimme tekemääni kakkua ja joimme kahvia (minulla ollut monen vuoden tauko kofeiinin yliherkkyyden takia) ja join kupillisen. Aamulla otin kaksi ja olin sen jälkeen kuin käsikäyttöinen puimuri. Tehoa se silti antoi, nimittäin aamunavetan jälkeen siivosin asuntolan keittiön aika perusteellisesti, jääkaappien, pakastimen, mikron ja hellan ulkopinnat, pesin lattian ja seinät, tiskasin astiat, pyyhin kaikki tasot........ Että sillain. Tällaisia puuskia kun tulisi päivittäin... :D

Tänään oltaisiin neljältä lähdetty Ideaparkkiin, mutta menin mieluummin navettaan. Huomiseksikin on jotain ohjelmaa, mutta navetta voittaa jälleen. En anna luokkalaisenikaan tehdä rästiään, koska haluan navettaan! Jos saisin päättää, asuisin navetassa, nukkuisin heinäkasassa tai vasikoiden karsinassa (eikun en! Ne pissivät toistensa päälle...), joisin maitoa suoraan tankista (ja meijeri tykkäisi) ja mäiskisin kärpäsiä kuoliaaksi (niitä löytyy vielä navetasta, tuskin katoavat talveksi), grillaisin hiiriä... Lehmärallia lantakäytävällä lehmien kanssa, siellä voi myös luistella, lehmät tosin ovat huonoja siinä, kaatuvat nenilleen...  Oi sitä elämää! Mutta koska olen ihminen, sitä iloa minulle ei suoda. Ainakaan vielä. Muutamaan vuoteen. Sitten kun minulla on oma maatila (käytän tätä lausetta TODELLA usein) asun navetassa. Kuka minua estäisi? Kasvaisikohan minulle samanlainen häntä... ja sorkat... alkaisinkohan ammumaan...

Huomenna taas kuudelta lehmäkavereideni luo :) En jaksa odottaa!
Äiti, olen ihan kunnossa, nähdään perjantaina, älä ihmettele, jos näytän tai kuulostan lehmältä!

Ps. Huomenna saatan saada uuden vasikka-kaverin :) yksi lehemä nimittäin saa luvan poikia huomenna MINUN navettavuorollani. Olisi kiva saada blogiin uunituoreita kuvia vaavista.

Pps. Sain navetasta vastalypsettyä maitoa, sitä ei edes separoitu (erotettu kermaa maidosta). Ei haise, ei maistu pahalta, itseasiassa parempaa kuin kaupasta ostettu käsitelty maito :)