sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sängyssäni on lehmä!

Ei sentään, vaikka niin äsken katsoinkin :D
Nimittäin päiväpeittoni oli yhtenä kasana sängyllä ja sivusilmällä se näytti aivan nukkuvalta lehmältä. Olenkohan ollut lehmien kanssa hiukan liikaa?

Viime yönä heräilin tunnin välein katsomaan kelloa, josko olisi aika mennä navettaan. Lopulta heräsin noin viisi minuuttia ennen herätystä. Aamuleivät olin tehnyt eilen illalla valmiiksi, kuten aina navetta-aamuina. Voisi sen aina muulloinkin tehdä valmiiksi jääkaappiin, oli navettaa taikka ei. Saisi nukkua hetken pitempään, kun ei tarvitsisi kaivaa aineksia ja välineitä esiin ja vielä tiskata ne.

Minä olin kolaamassa, pojat lypsämässä. Kolasin siis vanhaan tapaan pihaton lantakäytävät ja kuivitin patjat, sitten vasikoiden karsinoille sama hoito ja sen jälkeen umpilaan. Siellä kanssa kolaamista ja laitettiin kivennäisiä automaattiin. Niiden piti olla pahanmakuisia, mutta äkkiä oli ämpärin ympärillä läjä lehmiä änkemässä kuonoaan sinne ämpäriin. Koitappa siinä sitten kiivetä parrenjakajaan ja pudottaa pään yläpuolella olevaan pieneen aukkoon ne kivennäiset. Sainpa silti lopulta sen tehtyä. Ja lehmät kevensivät ämpärin lastia sopivasti.

Navetan jälkeen menin melkein heti nukkumaan. Otin parin tunnin tirsat ja aloin paistamaan possupötkylää (possun sisä- tai ulkofilettä) ja keittämään perunoita. Kumpaakin jäi sen verran, että nyt syön samoista aineksista tehtyä kylmää salaattia. Jälkiruoaksi tietenkin suklaakakkua!

Iltanavetalla lykin rehuja ruokintapöydälle, putsasin vasikoiden karsinat, umpilassa kolasin lantakäytävät ja sain uuden lehmäkaverin :) Se oli niiiiin ihana! Seisoi nätisti paikoillaan, kun tutkin utareita ja silitin, pussailin ja halailin. Se oli paikan puhtain lehmä :D ja myös syrjityin. Sitä ei päästetty syömään, se seisoi katsomassa ruokintapöydälle, mutta ei uskaltanut mennä sinne asti. Kun lähdin umpilasta, se jäi katsomaan minun perääni. Myöhemmin haettiin hieho, jonka laskettuaika on tänään. Se minun kulta siellä taas kuikuili minua.
En kuitenkaan jäänyt sitä silittelemään, sillä lypsy odotti. Lehmät oli jo koottu kokoomatilaan. Lypsy sujui ilman suurempia ongelmia, sain pari lehmää, joilta ei meinannut tulla maitoa, mutta siitäkin selvittiin, kuten myös lehmästä, jolla olisi pitänyt käyttää potkurautaa, mutta en käyttänyt. Potki vähemmän kuin ne lehmät, joilla potkurautaa ei ikinä käytetä! Lääkekuurilla olevat lehmät osasin lypsää erilleen ja osasinpa jopa ajaa utareista karvat satuttamatta lehmää, työntekijä itse pari kertaa nippasi lehmää leikkurilla. Leikkuri oli todella uusi, maksoi yli 160euroa. Mikäs siinä nyt niin paljon maksoi? Enpä tiedä, todella hiljainen ääni vai todella terävät terät? No jaa.
Olimme puhdistaneet utareet todella hyvin, suodattimeen ei tullut yhtään likaa. Työntekijän mukaan, sellainen on aika harvinaista meidän koulutilallamme :D Lypsyn jälkeen menin tiskaamaan ja moikkaamaan vasikoita. Sitten pääsinkin poies. Kello 17.40 :)

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Alkaa kuulostaa siltä, että ei sitä aikanaan mummolassa kahdella lehmällä selvitäkään..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tasa-arvoistuminen on tullut maatalousalan koulutukseen. Neljäkymmentäkaksi vuotta sitten ei tytöt koskeneet lannanpoistoon ollenkaan.(Eikä pojat lypsimiin).