maanantai 22. marraskuuta 2010

Piparia ja lukemista


Viime yö oli odotetusti rauhallinen, eipä ketään kiinnostanut erotus koulusta. Itselläni kutenkin unirytmi vähän sekaisin, vasta yhden aikoihin menin nukkumaan...

Koulu alkoi iltapäivällä, ensimmäistä tuntia ei voitu pitää, koska koulun netti ei toiminut ja opettaja ei saanut tietokoneestaan näyttöä päälle. Päästiin siis pois melkein heti. Ennen seuraavan tunnin alkua lueskelin blogeja ja tein yhtä lempiharrastuksistani; söin. Tunnille otin tietokoneeni mukaan ja sen avulla tunti menikin suht nopeasti. Kun asiat saadaan monisteina ja opettaja vain lukee ne toisin sanankääntein, ei jää paljosta paitsi, vaikka itse lukisi blogeja :D Tunti loppui vasta neljältä, tosin itse en yhtään nurissut opettajalle, toiset huutelivat vähän väliä, että "pidettäiskö jo tauko?" "saako lähteä?" ja yksi koitti jopa lähteä tunnilta pois, mutta opettaja huomasi aikeet ja esti ne. Ruokana oli jauhelihapihvejä ja perunaa (kuorineen). Kukaan ei koskaan jaksa kuoria niitä :D Söin nopeasti herkulliset pihvit ja läksin asuntolaan, jotta voisin lukea lisää blogeja. Huoooh.... "Hanki elämä" voisi joku sanoa. Noin tunnin blogeja luin, vaan sitten aloinkin tehdä pipareita. Aluksi homma tuntui työläältä, tiskit pitkin tiskipöytää, taikina pitäisi sulattaa, uuni lämmittää, ottaa pellit esille ja laittaa leivinpaperit, hakea muotit ja muut välineet ja vielä tiskata... Ei siinä mennyt kauaa kun viskasin astiat tiskialtaaseen (eivät ole minun) ja pesin tiskipöydän (muuta tasoa ei ole) ja sulatin taikinan mikrossa. Lasilla otin sitten ympyrän muotoisia pipareita ja koristelin tomusokeri-vesi-liisterillä. Eipä noissakaan voi epäonnistua muuten kuin polttamalla... ja niin ei onneksi käynyt!
Olen muuten lupautunut tekemään keskiviikoksi lähes sadalle hengelle pipareita iltamien buffettiin... eiköhän joku noista kämppiksistä auta, vaikka eihän se iso työ olekaan, kotona on tullut tehtyä pipareita isoja määriä kun sisaruksia löytyy tusinan verran.

Kävin tänään koulun kirjastossa, koska tunnuksissani oli jotain häikkää. Sain sen hoidettua, uusittua traktoriajokorttia varten tarvitsemani kirjan ja lainasinpa muutakin luettavaa :)

Kanat, Suomen rodut, Merja-Liisa Leppänen-Porttila
Suomalaisen ruokaperinteen keittokirja, Hilkka Uusivirta
ja oikeastaan CD eikä kirja, Terve hevonen, Opetushallitukselta

2 kommenttia:

Maria Veikontytär kirjoitti...

Samoja kirjoja olen minäkin lainannut ja lukenut,ja hyviksi avainnut. Hevoset ovat vieraampia, olihan minulla joskus kauan sitten hieronta-asiakkaana arabiruuna, se oli kilpailu jännittäjä.
Se oli mukava "asiakas", nautti hieronnasta, joskus ajattelin että se kaatua rojahtaa kesken hieronnan.

En ole saanut eläinhieronta-koulutusta, mutta samat lihaksethan meillä on kuin hevosellakin.

Eikö opettajat osaa opettaa ilman tietokonetta? Ihmettelee 60-luvun koululainen ;)

Anne-Mari kirjoitti...

No en tiedä mitä opettajalla oli mielessä :D ajatteli varmaan pääsevänsä helpolla meidän päiväkotilasten kanssa, kun ei tarvitsisi korottaa ääntään.